En tiennyt sairastamisesta juuri mitään

16.10.2015

Tuomas Tuure

Olen viettänyt aikuisuuteni vammaisärjestöissä ja politiikassa. Luottamustoimissa sairaanhoitopiirissä ja lautakunnassa olen pitänyt itseäni asiantuntijana, sillä olenhan omassa elämässäni vammaispalveluiden käyttäjä.

Olen ollut väärässä.

Menin lonkkien tekoniveloperaatioon kesällä. Elämä sen jälkeen on ollut täynnä liikkumisen esteitä, kipulääkkeitä ja hidasta kuntoutumista. Sietokyvyn rajoilla tajusin varautuneeni hankkimalla apuvälineet, sillä minulla on myös ystävien verkosto, joka auttoi aina tarvittaessa. Se mikä on minulle vaikeaa, on monille mahdotonta

Lähtiessäni sairaalasta minulta kysyttiin onko minulla apua kotona, voiko joku käydä apteekkikäynnissä tai saanko fysioterapiaa. Vastaukseni oli myönteinen. Hyvä näin, sillä muuten olisin menettänyt loppuiäksi liikuntakykyni.

Sairastamisen prosessissa potilas kohtaa useita maksajia. Sairaanhoitopiirit ja kaupungit hoitavat verovaroin oman tonttinsa, mutta kokonaisvastuu ei ole kellään. Tässä ei ole järjen hiventä.

Olen aina pitänyt itseäni esteettömyyden asiantuntijan, sillä liikun usein pyörätuolilla ja kävelen hitaasti.

Leikkauksen jälkeen olen liikkunut kepeillä. En tiennytkään kaikkea esteistä. Viemärinkannet, ritilät ja huonosti hoidetut remonttityömaat onnistuvat pyörätuolilla, kun taas kepeillä niihin kaatuu. Kaatuminen voi tarkoittaa kuolemaa tai loppuikää vuodeosastolla.

Kun kotiutamme liikuntakyvyttömän ilman turvaverkkoa, se vastaa elinkautista vankeustuomiota. Kokeilin tätä pari viikkoa, enkä tiedä mitään heistä, joille tämä on arkea.

Mitä opin vuonna 2015?

Opin optimistiksi uudistusten suhteen. Verovaroin maksettu kalis leikkaus menee hukkaan, jos ihmisellä ei ole varaa kuntoutukseen. Mikä tahansa järjestelmän uudistaminen voittaa nykytilan.

Tärkeintä sairastamisessa on ollut sen tajuaminen, etten ymmärrä toisten ongelmia. Ystävät, tuttavat ja kollegat eivät ymmärrä kaikkia haasteitani, eikä heidän pidäkään.

Tiedän nyt, etten tiedä juuri mitään sokean, paniikkihäiriöisen, turvapaikanhakijan, mielenterveyskuntoutujan, maanviljelijän tai kenenkään muunkaan elämästä. Tämän tajuaminen tekee loppuelämästä kiinnostavampaa.

Tweet