Lapsipornon pariin eksynyt voi ehdollistua

18.4.2008 0.00

Tiina Kaitaniemi

Virpi Kaukon mukaan ei ole perusteita väitteelle, että lapsipornon näkeminen voi tehdä ihmisestä pedofiilin (VL 28.3.). Tässä perusteita vastakkaiseen näkemykseeni.

Ihmisen seksuaalisuus ei ole pelkästään geneettistä, vaan kulttuuri vaikuttaa sen ilmenemismuotoihin. Eräs perustavaa laatua oleva, evoluution myötä syntynyt ihmisen ominaisuus on mallin ottaminen toisista. Toisten matkiminen on ollut evolutiivisesti niin kannattavaa, että myös haitallisia tekoja matkitaan.

Niin sanotun tavallisen kansalaisen käsitykseen lapsipornon yleisyydestä vaikuttaa, kuinka usein hän siihen netissä törmää. Ihmisen ominaisuus matkia toisia vaikuttaa myös seksuaaliseen käyttäytymiseen.

Lisäksi ehdollistumisena tunnettu oppimismekanismi voi vaikuttaa. Ehdollistumisen nopeus ja voimakkuus vaihtelevat. Toisinaan yksi tapahtuma riittää ehdollistumisen syntymiseen.

Lapsipornoon netissä törmännyt on todennäköisesti ollut seksiä hakemassa ja tietyllä tavalla virittäytynyt. Valmiiksi kiihottuneena vahingossa lapsipornoon törmännyt voi kiinnostua ja ehdollistua saamaan tyydytystä lapsipornosta. Aluksi yksilö todennäköisesti tuntee syyllisyyttä, mutta pelkästään hämmennys ajatuksesta, että kiihotunko lapsipornosta, voi vetää vierailijan käymään sivuilla uudestaan.

Hyvä syy sensuuriin on myös uhrin asema: uhrille jokainen katselukerta on uusi nöyryytys ja loukkaus riippumatta siitä, onko katselija pedofiili vai ei.

Olen Kaukon kanssa samaa mieltä siitä, että ensisijaisesti lapsipornoa sisältävät sivustot pitää pyrkiä poistamaan ja tekijät vangitsemaan.

Mutta jos tämä ei ole mahdollista, niin uhrien ja tulevien uhrien estämisen vuoksi kannatan estolistoja. Tietenkään estolistoista ei saa tehdä julkisia, jotta pedofiilit eivät saa ”suosituslistoja”. On totta, että nettisensuurin kiertäminen on mahdollista, mutta siihen tarvittavia taitoja tuskin on suurimmalla osalla potentiaalisista pedofiileistä.