Perheenyhdistämiset jo nyt liian vaikeita

8.9.2015

Viljami Kankaanpää

Kirjoittaja on Vinon hallituksen jäsen sekä biologian ja antropologian opiskelija.

Hallitusohjelman kirjaus perheenyhdistämisen kriteereiden tarkentamisesta on jäänyt toistaiseksi hyvin epämääräiseksi. Sen verran lienee selvää, että tämä tarkoittaa perheenyhdistämisen vaikeuttamista nykyisestä.

Mahdolliset tiukennukset ovat suru-uutisia niille tuhansille uusille pakolaisille, jotka ovat paenneet Syyrian sotaa Suomeen ja ennen pitkää hakevat perheenyhdistämistä kriisialueille jääneille perheenjäsenilleen.

Julkisuudessa vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että suomalainen perheenyhdistämiskäytäntö on jo nyt äärimmäisen tiukka. Tästä on syyttäminen edellisiä hallituksia, joissa vihreätkin ovat olleet mukana. Erityisen vaikea tilanne Suomessa on pakolaisilla, jotka tulevat maista, joiden henkilöpapereita Suomi ei tunnusta.

Suomesta turvapaikan saanut somalialainen lapsi saattaa joutua odottamaan päätöstä perheenyhdistämisestä jopa kaksi vuotta. Vuoden 2010 lakimuutoksen myötä hänen täytyy olla alaikäinen koko prosessin ajan. Jos hän täysi-ikäistyy hakemuksen käsittelyn aikana, hakemus voidaan hylätä.

Lapsi ei voi hakea perheenyhdistämistä Suomessa perheenjäsentensä puolesta, vaan 2012 voimaan astuneen lakimuutoksen myötä perheenjäsenet joutuvat matkustamaan lähimpään Suomen lähetystöön jättämään hakemuksensa, usein satoja kilometrejä toiseen maahan. Tämän jälkeen heidän täytyy odottaa jopa kuukausia kutsua haastatteluun ja mahdollisiin DNA-testeihin.

Vaikka perhe onnistuisi jättämään hakemukset vaaditulla tavalla ja jopa todistettua sukulaisuutensa DNA-testeillä, voi Maahanmuuttovirasto hylätä hakemuksen väittäen hakijoiden kiinteän perhe-elämän katkenneen vapaaehtoisesti tai epäilemällä hakijoita yrityksestä kiertää Suomen maahanmuuttosäännöksiä. Keskimäärin yli puolet Suomesta turvapaikan saaneiden somalialaisten perheenyhdistämishakemuksista hylätään.

Euroopan ihmisoikeussopimus turvaa jokaiselle oikeuden nauttia perhe-elämänsä kunnioituksesta. Lisäksi YK:n lasten oikeuksien sopimus sekä Suomen ulkomaalaislaki velvoittavat ottamaan kaikessa päätöksenteossa huomioon lapsen edun. Nykyinen perheenyhdistämiskäytäntö tekee kuitenkin kaikkensa kiertääkseen näitä velvoitteita. Tämä tavoite ei ole edes kovin peitelty, sillä ulkomaalaislain tiukennuksien motivaationa on ollut Suomen niin sanottujen vetovoimatekijöiden heikentäminen suhteessa muihin Euroopan unionin maihin.

Taloudelliset argumentit ovat jyränneet ihmisoikeuskysymykset perheenyhdistämispolitiikassa. Ironista kyllä, tämä politiikka tulee valtiontaloudelle kalliiksi, sillä rikkinäiset perheet eivät edistä integraatiota. Suuresta inhimillisestä hinnasta puhumattakaan.