Kenian kautta maratonille

24.11.2006 5.58

Elina Grundström

Erkko tai Lilius, yleensä minua ei paljon hetkauta, kuka on Suomen suurituloisin – jonkunhan on joka tapauksessa pakko olla.

Fortumin toimitusjohtaja Mikael Liliuksen kärkipaikka oli minulle kuitenkin järkytys, sillä hänen kohtuuttoman suuret optiotulonsa perustuivat pitkälti päästökaupan koukeroihin.

Kioton mekanismit on ovat kyllä markkinamekanismeja, mutta ei niiden pitänyt mikään pajatso olla. Fortumin optiomiljonäärit saisivatkin lahjoittaa rahojaan ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön, johon ne oli tarkoitettu.

Kioton sopimuksen toteuttamisen alkumetrit ovat olleet masentavia. Päästökauppa on hädin tuskin alkanut edes Euroopassa, kun sen maine on jo mennyt. Kansalaisten silmissä se näyttää pelkältä byrokraattiselta systeemiltä, joka tuottaa ansaitsemattomia voittoja harvoille ja valituille. Samalla ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu vain kiihtyy.

Voimme kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että koko Kioto on vasta harjoituskierros. Nairobin ilmastokokouksessa Keniassa päästiin viime viikolla hiukan lähemmäksi varsinaista maratonia, eli Kioton jälkeistä aikaa. Silloin päästöjä aletaan toden teolla vähentää. Vaikka Euroopassa on nyt uskon puutetta, kehittyvät maat ovat Nairobin kokouksen tuloksena sitäkin reippaammin mukana.

 Nyt pitäisi vain vielä tarkentaa Kioton mekanismeja niin, että verokalentereiden kärjessä olisi seuraavaksi joku todellinen puhtaan energian nainen tai mies.