Iiro Törmä

Millaista taidepolitiikkaa tarvitaan?

4.9.2015 8.43

Kati Pietarinen

Taidepiireissä on viime aikoina pyritty nostamaan keskustelua taidepolitiikasta. Mitä se on ja miksi keskustelu nousee nyt, kuvataiteilija Minna Henriksson?

Taidepolitiikka on linjauksia, jotka määrittävät esimerkiksi sitä, mitä taidetta ja millaisia toimijoita kuvataiteen kentässä rahoitetaan. Kun edellisissä vaaleissa persut julkaisivat taidepoliittisen linjauksensa, huomattiin, ettei muilla puolueilla ole sellaista ja osa taiteilijoista halusi, että tähän otettaisiin kantaa. Taidetyöläisten mobilisaatio on myös kansainvälinen ilmiö, joka liittyy taiteeseen tehtäviin leikkauksiin.

Olette koonneet painostusryhmän, joka pyrkii vaikuttamaan Suomen taiteilijaseuran agendaan. Mitä aiheita nostatte?

Haluamme vaikuttaa esimerkiksi näyttelykäytäntöihin. Taiteilijat joutuvat maksamaan tuhansia euroja vuokraa siitä, että heidän työnsä on esillä galleriassa, myös taiteilijaseuran jäsenjärjestöjen gallerioissa. Kirjoitamme juuri avointa kirjettä Mäntän kuvataideviikkoihin liittyen. Taiteilijoille ei makseta mitään, vaikka Mänttä saa valtion festivaalitukea, merkittäviä lipputuloja ja Mänttä-Vilppula käyttää taideviikkoja markkinointivalttina.

Entä hallituspolitiikkaan liittyen?

Kun Sipilän hallitus julkisti leikkauslistansa, he lupasivat, että taiteesta ja kulttuurista ei leikata, koska sen kautta tuodaan hyvinvointia koko yhteiskuntaan. Odotus siis on, että kun leikkaukset aiheuttavat sosiaalisia ongelmia, taiteilijat voivat koristella ne piiloon. Meidän oletetaan toimivan sosiaalityöntekijöinä, vaikka meillä ei ole siihen ammattitaitoa. Suuri osa taiteilijoista elää työttömyysturvalla, sosiaalimaksuilla ja käyttää julkista terveydenhuoltoa. Niistä leikkaaminen vaikuttaa meihin kuten muuhunkin köyhälistöön.

Teit viime syksynä teoksen, jota varten kävit läpi puolueiden kantoja taiteeseen 1860-luvusta nykypäivään. Millaista linjaa vihreät ajavat?

Vihreillä on vapaan, huonosti toimeentulevan freelance-taiteilijan kannalta parhaita linjauksia. Irina Krohn ja Outi Alanko-Kahiluoto ovat olleet todella aktiivisia. Vihreät uskovat taiteen yhteiskuntakriittiseen potentiaaliin. Kokoomus näkee, että taiteella on kansallinen tehtävä, kun taas vasemmalla koetaan, että taiteen tulee olla yhteiskunnan palveluksessa. Keskustassa toistetaan, että taide parantaa sydän- ja verisuonitauteja. Perussuomalaiset ovat jyrkimmin taidevastaisia.

Kirjoitit kylttiin vaatimuksen perustulosta kaikille. Miksi?

Kun luin eduskuntapuheita, selvisi, että 1970-luvulla keskusteltiin muissa Pohjoismaissa olemassa olevan taiteilijoiden tulontasausjärjestelmän käyttöönotosta. Se on taiteilijan perustulo, jossa valtio täydentää tulot tietyn ansiotason alle jääville. Sitten iski öljykriisi. Kompromissina kehitettiin 15-vuotiset taiteilija-apurahat, jotka lakkautettiin 1990-luvun laman aikana.

Satunnaisilla apurahoilla ja pätkätöillä eletään köyhyysrajalla, joten perustulo tasaisi tätä. Kuka vain voisi olla taiteilija, mikä rikkoisi alan elitismiä ja kilpailua. Se olisi mahtavaa.

5.–6.9. Konstrundan-taidekierroksella 248 taiteilijaa avaa työhuoneensa vieraille eri puolilla maata, www.konstrundan.fi. Samoina päivinä Kulkulupa-tapahtuma vie Turun seudun taiteilijoiden työhuoneisiin, www.kulkulupa.net.

taide  taidepolitiikka  Vihreät 

Tweet