Mihin katosi Suomen tietoyhteiskunta?

11.4.2008 0.00

Jussi Karmala

Poliitikkojen hölmöily, löysä raha ja huono johtaminen ovat suistaneet Suomen tietoyhteiskuntavertailujen kärkisijoilta. Nyt it-ala käy taas kuumana, ja valtio aikoo ryhdistäytyä.

Kun 2000-luvun alun it-huuma oli kuumimmillaan, puhalsi valtiovarainministeriön tuulikaapissa kova läpiveto. Ovi kävi tiheään, kun valtion it-osaajat marssivat lopputili taskussaan töihin yksityisyrityksiin. It-yritykset tarjosivat työntekijöilleen ilmaista limonadia, villejä bileitä ja kovaa palkkaa.

Kravatti sai jäädä kotiin, kun ex-virkamies suuntasi uuden työporukan kanssa illanviettoon Helsingin Punavuoreen. Sodan ja Kerman tanssilattiat notkuivat, kun energiaa puhkuvat nuoret ammattilaiset juhlivat pupillit laajentuneina uutta vuosituhatta ja miljoonaoptioita. Ei valtiolla ollut sellaista tarjota.

Vuosituhannen vaihteen Suomi oli kaikilla tietoyhteiskunnan mittareilla maailman huippuvaltio. Ulkomaiset toimittajat saapuivat pohjoiseen ihastelemaan kansaa, joka puhui Nokian kännyköihin ja surffaili netissä uusilla tietokoneilla. Lipposen toinen hallitus paistatteli julkisuudessa: näin me nousimme lamasta. Valtio käynnisti erilaisia tietoyhteiskunnan strategioita ja projekteja, joiden piti mullistaa suomalaisten elämä.

Sitten tapahtui jotain. Tai oikeastaan, sitten ei tapahtunut mitään.

It-kupla puhkesi, ja yritykset kaatuivat, mutta valtio ja suomalaiset poliitikot jäivät epätodelliseen itsetyytyväisyyden tilaan. Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitukset jatkoivat tietoyhteiskuntastrategioiden laadintaa. Virastoihin kannettiin kalliita tietokoneita, mutta niitä ei oikein osattu käyttää.

Kun suomalaispoliitikkojen delegaatio vieraili Etelä-Koreassa 2005, vieraat naureskelivat isäntien silmien edessä maan mobiiliteknologialle. Mukana ollut vihreiden edustaja Jyrki Kasvi olisi halunnut työntää päänsä pensaaseen. Hän tiesi, että Etelä-Korea oli jo ohittanut Suomen kansainvälisissä tietoyhteiskuntavertailuissa.

Nyt Suomi on pudonnut lähes kaikilla mittareilla tietoyhteiskunnan kärkisijoilta. Uusia tietokoneita, kännyköitä ja laajakaistaa maasta löytyy, mutta niitä ei osata hyödyntää järkevästi. Muualla maailmassa tietoyhteiskunta on muuttumassa tietämysyhteiskunnaksi, eli yhteiskunnaksi, jossa tietotekniikalla luodaan uusia palveluita kansalaisille ja hallintoon.

Tällä viikolla julkaistussa World Economic Forumin tutkimuksessa Suomi putosi tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä kaksi pykälää alaspäin kuudenneksi. Economist-lehden viimevuotisessa tutkimuksessa Suomi oli it-kilpailukyvyltään sijalla 13. Tekniikan akateemisten liiton ja Valtion tieteellisen tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa on ongelmia sähköisen kaupankäynnin, innovaatioiden tuottamisen ja kansainvälistymisen kanssa.

Julkiset sähköiset palvelut ovat jääneet vähäisiksi, ja mikä pelottavinta, poliitikkojen käsitys Suomen tietoyhteiskunnan tilasta on epärealistisen positiivinen.

Helmikuussa ilmestyi valtiontalouden tarkastusviraston raportti, jossa valtio sai tylyn tuomion veronmaksajien rahojen haaskaamisesta tehottomiin ja huonosti hoidettuihin laajakaistahankkeisiin. Tietoyhteiskunta-avustuksia on myönnetty löysästi ja valvottu puutteellisesti.

Naapurissa on toisin. Ruotsi ja Viro ovat useimmilla tietoyhteiskunnan mittareilla Suomen edellä. Maissa on systemaattisesti satsattu nettiyhteyksien lisäämiseen ja palvelujen laittamiseen verkkoon.

Vakavin poliittinen puute tietoyhteiskuntakehityksessä on ollut huono ja sekava johtaminen, arvioi Tietokone-lehden toimituspäällikkö Kari Haakana.

Tietoyhteiskuntahankkeita on ripolteltu eri ministeriöihin, eikä niitä johdeta keskitetysti. Tärkeimmät pelaajat ovat valtiovarain- sekä liikenne- ja viestintäministeriö.

”Kellään ei ole tarvittavia natsoja tai budjettia, jolla voisi toimia”, Haakana sanoo.

Julkisen hallinnon vastuun pakoilu ja jäykät rakenteet tiivistyvät sähköisessä tunnistautumisessa. Suomessa vaahdottiin 2000-luvun alussa sähköisestä HST-henkilökortista, jolla kansalaiset voivat tunnistautua verkossa ja hoitaa tietoturvaa vaativia asioitaan.

Tällä hetkellä HST-kortteja on liikkeellä noin

150 000, mutta niitä käyttää vain alle kymmenentuhatta suomalaista. Kortin hankkiminen vaatii työlästä jonottamista poliisiasemalla, kotitietokoneeseen tarvitaan lukijalaite, eikä kortille ole luotu juurikaan palveluita. Valtiolle on luvassa pyyhkeitä tästäkin asiasta, kun valtiontalouden tarkastusviraston raportti sähköisen henkilökortin ongelmista valmistuu huhtikuun aikana.

Tietoliikenteen keskusliiton Ficomin toimitusjohtajan Reijo Sventon mielestä sähköinen henkilökortti epäonnistui hallinnon asenteiden ja rakenteiden vuoksi.

”Eri kuppikunnat vain kinastelivat, kenen ratkaisu toteutetaan. Jonkun olisi pitänyt johtaa hanketta ja tehdä rohkeat ratkaisut. Kipeät ratkaisut tekevät monesti pitkässä juoksussa hyvää.”

Haakanan mukaan koordinaation puute näkyy myös siinä, että julkinen sektori ei ole kyennyt luomaan nettiin yhden luukun palvelua.

”Otetaan esimerkiksi kaavoitus. Jos olisin ostamassa taloa ja haluaisin selvittää, mitä sen ympäristöön on kaavoitettu, minulla ei ole hajuakaan, mistä lähteä etsimään tuota tietoa netissä. Kaupungin vai läänin vaiko kenties valtion sivuilta? Ja itse olen sentään seurannut tietotekniikan kehitystä työkseni jo yli kymmenen vuotta.”

Valtion it-hallinnon sekavuus juontaa 1990-luvun alun lamavuosiin, jolloin Suomessa tehtiin laaja hallinnonuudistus. Virastoja ja laitoksia yhtiöitettiin tai muutettiin liikelaitoksiksi, ja niissä siirryttiin tulosohjaukseen. Tämä johti siihen, että valtionhallinnon osien tietojärjestelmät alkoivat kehittyä omiin suuntiinsa. Nyt valtio ottaa takapakkia.

”1990-luvun uudistuksissa meni lapsi pesuveden mukana”, sanoo valtiovarainministeriön it-johtamisyksikön erityisasiantuntija Olli-Pekka Rissanen.

”Ei ole mitään järkeä, että kaikki tekevät omat ohjelmansa ja tietoliikenneverkkonsa. Nyt pyritään palauttamaan samat tekniikat kaikkien käyttöön.”

Rissasen mukaan julkisella puolella on käynnistymässä uusi it-aika. Eläköityminen lisää paineita tuottavuuden kasvattamiseen, ja miltei kaikissa valtion ja kuntien tuottavuusohjelmissa tietotekniikka on keskeisellä sijalla. Hallitus on budjetoinut 25 miljoonaa euroa äkillisten it-hankkeiden tarpeisiin.

Mutta strategioita, niitä Suomi rakastaa. Valtiovarainministeriössä valmistellaan ja pannaan toimeen samaan aikaan valtion, kuntien ja julkishallinnon it-strategiaa. Kokoomuksen liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindén puolestaan johtaa arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukuntaa, jonka tehtävänä on panna käytäntöön viime hallituskaudella laadittu tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015.

Neuvottelukunnan toimintasuunnitelma julkaistaan huhtikuussa.

”Aidot kansalaispalvelut, infrastruktuurin, kuten laajakaistan kehittäminen ja sähköinen tunnistaminen” luettelee suunnitelman sisältöä liikenne- ja viestintäministeriön apulaisosastopäällikkö Kristiina Pietikäinen.

Pietikäisen mukaan historia ja toimintakulttuuri ovat vaikuttaneet Suomessa siihen, ettei suuria massapalveluja ole saatu vietyä verkkoon.

”Ei ole ollut selvää, kenen kuuluisi tehdä ja mitä.”

Vanhasen kakkoshallitus on herännyt ongelmaan, sillä nyt tietoyhteiskunnan poliittinen koordinaatio on keskitetty liikenne- ja viestintäministeriöön.

Pietikäinen muistuttaa, että verkkopalvelujen tarvetta vähentää Suomessa se, että moni asia hoituu automatiikan avulla. Esimerkiksi automaattisesti lähetettävä veroehdotus ei näy kansainvälisissä mittareissa.

Samaa korostaa Ficomin Reijo Svento. Vaikkei Suomi enää olekaan ykkönen, ei kolmas tai viides sija ole sekään vielä huono.

”Suomen it-osaaminen ei ole pudonnut absoluuttisesti, vaan kyse on siitä, että muut maat ovat kehittyneet Suomea nopeammin.”

Valtio on siirtymässä epäonnistuneesta henkilökorttikokeilusta suoraan langattomaan mobiilitunnistamiseen. Esimerkiksi teleyhtiöt voivat ehkä tulevaisuudessa myöntää henkilövarmenteita poliisin sijaan. Uusia palveluitakin on tekeillä. Kansalaisille on tarkoitus antaa mahdollisuus seurata esimerkiksi omia terveyskeskustietojaan netissä, ja myös sähköiset lääkereseptit tekevät tuloaan.

Kari Haakanan mukaan tietoyhteiskunnan tulevaisuus on yhä vahvemmin verkossa.

”Netti tarjoaa ihmisille kanavan viestintään ja päivittäisasioiden hoitoon. Netin merkitys kasvaa myös yrityksissä. Esimerkiksi Sampo-pankin nettiongelmia ratkottiin verkossa talkootyönä: hakkerit osoittivat yhtiölle, mikä heidän sivuissaan on vikana. Yhteiskunta ja yritykset eivät enää voi ohittaa verkkoa. Netti tulee mahdollistamaan monia asioita, joita emme vielä osaa edes kuvitella.”

Kun vuosituhannen vaihteen it-kupla puhkesi, palasivat krapulaiset, serotoniinivajeesta kärsivät virkamiehet kolkuttelemaan ministeriöiden portteja. Tällä hetkellä it-ala käy taas kuumana, mutta jotain on opittu. Vaikka osaajista on huutava pula, ministeriöiden tuulikaappien humina on vaiennut. Julkinen sektori on perheellistyneille huippuosaajille turvallisempi vaihtoehto kuin suhdanneherkät yksityisyritykset. Bileet ovat ohi.

tietotekniikka 

Tweet