Seuraavat neljä vuotta

11.5.2015

Juha Honkonen

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Kuunvaihteessa syntyvä kolmen S:n konservatiivihallitus on vihreiden arvojen vinkkelistä lähes pahin mahdollinen.

Keskustan kanssa vihreät eivät odotetusti yhteistä säveltä löytäneet. Vaikka eduskunnan suurimmassa puolueessa on paljon kannatusta perustulolle ja biotaloudelle, Juha Sipilän ajamat jättileikkaukset sosiaalietuuksiin sekä puolueen löperöt kannat soiden ja koskien suojeluun ajoivat yhteistyön turveläjään.

Lisäksi keskusta haluaa säilyttää mahdollisuuden ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriön (mmm) yhdistämisestä luonnonvaraministeriöksi. Tämä ei luonnollisesti käy vihreille. Yhdistäminen on nyt mahdollinen, kun ministeriön 1980-luvun alussa ideoinut sdp:kin kököttää oppositiossa. Jos ympäristöministeriö lakkautetaan, tulee Suomi saamaan paljon negatiivista julkisuutta varsinkin Pohjoismaissa ja EU:ssa.

Perussuomalaisten kanssa vihreillä on vähiten yhteistä. Puolueen ajama maahanmuutto- ja kehitysapukriittisyys tulevat saamaan paljon huutia vihreiltä kansanedustajilta.

Kiinnostavaa on nähdä, ottaako Timo Soini valtiovarainministerin ikävästi painavan salkun. Jos ottaa, Suomen suurin työväenpuolue joutuu tekemään juuri matalapalkkaisiin kipeästi osuvia leikkauksia. Indeksikorotukset vuorenvarmasti jäädytetään, ja hyvinvointivaltion peruspalveluista tingitään.

Haluaisiko Soini sittenkin ulkoministeriksi niin kuin ennen vaaleja ilmoitti? Pesti olisi näinä aikoina helpompi, ja aihealue ehti tulla hänelle tutuksi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.

Kokoomus ottaisi leikkauspuolueena mielellään valtiovarainministerin salkun, mutta tällä kertaa kokoomus on marssijärjestyksessä viimeinen. Toki ulkoministerinkin pesti olisi taas Alexander Stubbin mieleen, varsinkin, kun siinä hän pääsisi lisäämään Suomen Nato-yhteistyötä.

Kokoomus ottaisi erittäin mielellään myös elinkeinoministerin bisnessalkun heiluteltavakseen. Se on kuitenkin himoittu kepun ja persujenkin silmissä.

Sama koskee myös mahdollista luonnonvaraministerin pestiä. Kokoomus hoitaa vielä kesäkuuhun asti sekä ympäristöministerin että mmm:n tehtäviä. Hoito ei ole ollut vihreiden mieleen. Soidensuojelu on linjattu vapaaehtoisuuden pohjalle, sekä kalastus- ja metsästyspolitiikassa on kuunneltu enemmän pyytäjiä kuin suojelijoita. Toisaalta keskusta tai perussuomalaiset eivät varmasti tekisi sen vihreämpää luonnonvarapolitiikkaa.

Jotain hyvääkin hallituspohjassa on. Kun kd jäi rannalle, ei sen yrityksillä saada tasa-arvoinen avioliittolaki uudelleenkäsittelyyn ole mitään vaikutusta.

Demokratian kannalta on enemmän kuin tervettä, että 40 vuotta putkeen hallitukseen päässyt rkp saa vaihteeksi katsella maailmaa opposition penkiltä. Putki alkoi olla jo täyttä pohjoiskoreaa.

Leikkauspäätöksissä rkp on aina vetänyt oikeistolaista, kipeää linjaa. Puolue puolustaa turkistarhausta, kritisoi tuulivoimaa ja ampuisi merimetsoja. Ei kovin vihreää. Lisäksi rkp olisi hallituksessa jarruttanut ruotsin vapaaehtoista opiskelua Itä-Suomessa, vaikka siitä on eduskunnan päätös.

Vasemmistopuolueiden kanssa vihreät löytänevät helposti yhteisen oppositiosävelen. Politiikan keihäänkärkinä lienevät hyvinvointivaltion, ympäristön ja liberaalien arvojen puolustaminen.

Hallitusneuvottelut vihreät