Turvasäilöstä Arkadianmäelle

28.4.2015

Jukka Nikulainen

Piakkoin toden teolla alkavat hallitustunnustelut ovat sähköistäneet ilmapiiriä minunkin lähipiirissäni. Tuntuu kuin Stubbin hallituksen saamattomuus olisi vain ennestään nostanut rimaa. Seuraavalla hallituksella onkin harvinaisen suuria haasteita edessä. Aivan ensimmäiseksi olisi tarjolla vaikkapa SOTE-uudistusten tekeminen ja tasa-arvoisen avioliittolain lopullinen läpivieminen.

Vihreiden vaalivoiton tuomaa huumaa nakertaa hieman se, että perussuomalaisista tuli häviöstään huolimatta nyt toiseksi suurin puolue. Taantumuksen ja edistyksen voimat ottavat toisistaan mittaa. Moni edistyksellinenkin ystäväni kannattaa persujen ottamista kuolemansyleilyyn. Siis hallitusvastuuseen. Itselleni tämä on kuin luovimista Skyllan ja Kharybdiin välissä.

Niin, kuumottavaa nykyisyyttä voi aina paeta menneisyyden viileään varjoon. Ja vertailukohtia löytyy Homerosta lähempääkin. Kuvan dyykityt tulosuutiset muistuttavat, etteivät vaaliyllätykset ole Suomen historiassa mitään uutta.

Kuvan uutislehtisten vaalit ovat vuosimallia 1945. Sota ei oikeastaan ollut edes ehtinyt loppua, sillä saksalaisjoukkoja työnnettiin vielä pois Lapista ja Petsamosta. Näissä vaaleissa ei tullut jytkyä, vaan vasen suora päin oikeiston naamataulua.

Vaikka tosiaan ymmärrettävistä syistä Lapin vaalipiirin ääniä ei näköjään oltu kello kahteen mennessä saatu laskettua, voittaja oli jo tiedossa. SDP ja SKDL keräsivät lopulta melkein puolet kaikista äänistä.

Moni sota-ajan "turvasäilössä" eli vankilassa viettänyt huomasi nyt istuvansa Arkadianmäellä. Vakaumuksellinen pasifisti, neljästi kuolemaantuomittu Yrjö Kallinenkin pääsi eduskuntaan. Itse asiassa hänelle nakitettiin kaikista mahdollisista pesteistä juuri puolustusministerin tehtävät.

Esimerkiksi Kalevi Kalemaan kirja Sankareita vai pelkureita kertoo Kallisenkin tarinan mielenkiintoisesti kontekstissaan. Ensitehtävikseen puolustusministeri Kallinen ilmoitti kieltäytyvänsä vastaamasta joukkojen kokoonpanosta ja ylipäätään puolustusvoimien sotilaallisista tehtävistä. Kallisen valintaa olisi voinut pitää valistuneen ja sotaan lopullisesti kyllästyneen kansakunnan järjen voittona. Valitettavasti se oli osa ulkopoliittista taktikointia ja valvontakomission lepyttelyä.

Nähtäväksi jää, millaista taktikointia tai periaatteellisuutta tulemme näkemään tämänkertaisissa hallitustunnusteluissa.

Tweet