Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Wikidemokratia haastaa puolueet
Natalia Baer
Kansan ääni. Demos Helsinki -think tankin tutkijat Roope Mokka (vas.) ja Aleksi Neuvonen uskovat, että politiikkaa tehdään pian suurin joukoin internetissä. He pohtivat parhaillaan oman wikipuolueen perustamista.
17.8.2007 0.00
Osallistu puolueohjelman tekoon kotikoneeltasi!
Ei uskoisi, että seuraava poliittinen vallankumous voi alkaa täältä. Helsingin Punavuoressa, jugendtalon kivijalassa sijaitseva toimisto on sekainen. Pöydällä on iMac-tietokone, seinille on kiinnitetty nastoilla ulkomaisia lehtileikkeitä. Demokratiaa tutkivan Demos Helsinki -think tankin puuhamiehet Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen istuvat rennosti pöydän ääressä, aurinko paistaa kaari-ikkunoista sisään.
Kolmekymppiset Mokka ja Neuvonen näyttävät punavuorelaishipstereiltä, mutta heidän mielessään liikkuu muutakin kuin tulevat levyostokset.
”Äänestysprosentit laskevat ja puolueet kuihtuvat. Poliitikkojen valmiiksi juntatut mielipiteet ja juupas-eipäs-väittelyt vieraannuttavat kansalaisia. Puolueet ovat jähmeitä organisaatioita, ja politiikkaan on vaikea päästä mukaan”, Mokka latelee.
”Entä jos politiikan teko olisi yhtä helppoa kuin internetin käyttö?” hän kysyy.
Mokka, Neuvonen ja joukko heidän ystäviään ovat keväästä saakka kehitelleet ajatusta wikidemokratiasta. He haluaisivat, että poliittinen päätöksenteko siirtyisi nettiin avoimelle wiki-alustalle, jolloin kaikki halukkaat voisivat osallistua esimerkiksi puolueiden poliittisten ohjelmien muokkaukseen.
Wiki on yleisnimitys verkkosivustolle, jonka sisältöä käyttäjät voivat itse muokata. Maailman tunnetuin wiki on Wikipedia, avoimesti muokattava tietosanakirja internetissä.
Mokka ja Neuvonen uskovat, että wikidemokratia sopisi mainiosti esimerkiksi puolueohjelman tekoon. Puolue voisi laittaa ohjelmaluonnoksen nettiin, jossa sen sisällöistä keskusteltaisiin ja lopulta äänestettäisiin. Netti tarjoaisi helppokäyttöisen kanavan ideoiden esittelyyn ja testaamiseen.
”Politiikka muuttuisi juupas–eipäs-väittelystä yhteisen näkökannan hakemiseksi”, Neuvonen selvittää.
Mokka ja Neuvonen tarjosivat ajatusta wikidemokratiasta perinteisille puolueille keväällä hallitusneuvottelujen aikaan. Puolueet eivät innostuneet. Neuvosen mielestä ne eivät ymmärrä omaa parastaan.
”Ihmisten kyky ottaa osaa on kasvanut huimasti viimeisten 20 vuoden aikana. Samalla puolueet etääntyvät ihmisistä ja valtava ideapotentiaali jää hyödyntämättä.”
Koska perinteiset puolueet torppasivat wikidemokratian, Mokka ja Neuvonen pohtivat parhaillaan mahdollisuutta perustaa oma wikipuolue.
Ajatus wikidemokratiasta voi vaikuttaa tyhjältä teoriapuheelta. Sitä kuitenkin kokeillaan maailmalla jo käytännössä. Hyvä esimerkki löytyy Britanniasta, jossa konservatiivipuolue on avannut conservatives.com-nettisivuilleen Stand up, speak up -osion.
Siellä netin käyttäjät voivat äänestää puolueen vaaliohjelman sisällöistä ja käydä siitä keskustelua. Vaaliohjelman pohjana on asiantuntijaraportteja köyhyydestä, yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista ja turvallisuuskysymyksistä. Puheenjohtaja David Cameron puhuu webbikamerablogissaan, siitä miten poliitikkaa ei voi enää tehdä ylhäältä alaspäin. Politiikkaa tehdään yhdessä – ja nimenomaan internetissä.
Oikeisto nuorentaa imagoaan kaikkialla Euroopassa ja siihen netin aktiivinen hyödyntäminen sopii mainiosti. Ruotsissa kokoomusta vastaavan Moderaterna-puolueen nettisivut ovat raikkaat ja liberaalit. Ensimmäisenä katsojan silmään iskee iso otsikko siitä, kuinka puolue osallistui Tukholman Gay Pride -tapahtumaan. Vieressä on näyttävä linkki puolueen ympäristönsuojelusivuille.
Yhdysvalloissa nettikampanjointi on pääosassa tulevissa presidentinvaaleissa. Erityisesti demokraattien esivaaliehdokkaan Barack Obaman pikkulahjoituksiin ja tukijoiden osallistamiseen perustuva nettikampanja on saanut paljon julkisuutta.
Uskoo wikidemokratiaan tai ei, internet haastaa politiikan. Viime vuosina ihmiset ovat oppineet käyttämään nettiä uusilla, sosiaalisilla tavoilla. Uuden verkon, eli web 2.0:n ohjelmia, kuten YouTubea, MySpacea, Facebookia ja Flickriä on helppo käyttää ja muokata tarpeitaan vastaaviksi. Netin mahdollistama uusi politiikka ei ole vielä saanut vakiintunutta nimeä, mutta termit politiikka 2.0, open source politics ja wikidemokratia viittaavat kaikki samaan asiaan.
Politiikan siirtyminen nettiin sopii yksilöitä korostavalle ajalle. Netissä poliittisen identiteetin voi räätälöidä itselleen sopivaksi: ottaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan vihreiltä, markkinatalousajattelun kokoomukselta ja ihmisoikeudet kansalaisjärjestöiltä. Ja kun ympäristönsuojeluun kyllästyy, identiteettiä voi vaihtaa napin painalluksella.
Tässä piilee myös nettipolitiikan suurin vaara.
”Politiikan visioiva ja arvosidonnainen pohja voi murtua, sillä politiikasta tulee netissä helposti lyhytjänteistä ja opportunistista”, arvelee Tampereen yliopiston politiikan laitoksen tutkija Jarmo Rinne.
Rinteen mukaan riski on, että nettipolitiikka pyrkii mieluummin viihdyttämään ihmisiä kuin tarttumaan ongelmiin. Verkkotutkija Kari A. Hintikka suhtautuu nettipolitiikkaan toiveikkaammin.
”Vähän aikaa sitten nettiin tuli ensimmäinen avoimen lähdekoodin auto, eli ilmaiset ohjeet auton rakentamiseen. Miksei politiikkaakin voisi tehdä avoimesti netissä?”
Hintikka pitää wikidemokratiaa klassisena demokratiana, jossa pyritään löytämään enemmistöä tyydyttävä ratkaisu. Hintikka arvelee, että järkiperäisillä argumenteilla keskustelu onnistuu, mutta politiikan sisältämää arvo- ja tunnepohjaa voi olla vaikea soveltaa nettiin.
Rinne uskoo, että netti sopii niistä asioista päättämiseen, jotka ovat ihmisten elinpiiriä lähellä.
”Netti voi vetää mukaan politiikkaan, jos käyttäjille tarjotaan mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja agendan valmisteluun esimerkiksi kuntatasolla.”
Onko wikidemokratia uutta lähidemokratiaa?
”Periaatteessa on, virtuaalisessa ympäristössä”, Rinne vastaa. Nuori sukupolvi on tottunut siihen, että kaikki on netissä: elokuvat, musiikki, lehdet ja kansalaisvaikuttaminen. Nykyaikaiset mielenosoitukset pidetään netissä, palvelimien tahallisina ruuhkauttamisina tai sähköpostiadresseina.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että perinteiset suomalaiset puolueet ovat nykykehityksestä ulkona. Jähmeät, sitoutumista vaativat ja johtajakeskeiset organisaatiot eivät vetoa nuoriin.
”Olen usein miettinyt, missä vaiheessa puolueita alkaa hävettää. Onko se silloin kun äänestysprosentti laskee alle viidenkymmenen?” Hintikka kysyy.
Wikidemokratia on vieras termi vihreiden verkkokehityksestä vastaavalle järjestösihteeri Lasse Miettiselle. Kun käsitettä avataan, Miettinen kertoo heti, että vihreillä on ollut samanlaisia suunnitelmia jo pitkään.
”Aikomuksena on ollut kehittää nettityökaluja, joilla eri puolilla maata asuvat puolueaktiivit pystyisivät vaikuttamaan puolueen kantoihin nykyistä paremmin. Asia on viivästynyt rahan- ja ajanpuutteen vuoksi.”
Miettinen on seurannut brittikonservatiivien nettikehitystä kiinnostuneena. Hän uskoo, että jos politiikan sisällöt saadaan netissä riittävän vetovoimaisiksi, yhteiskunnallisesti passiiviset nuoret saattavat aktivoitua suurin joukoin.
”Vihreiden pitäisi olla edelläkävijöitä netin hyödyntämisessä, koska pyrimme olemaan edelläkävijöitä politiikassa laajemminkin.”
Muiden puolueiden sanoma on sama. Jopa keskustan perinnesiiven puoluesihteeri Jarmo Korhonen sanoi kesällä, että keskusta aikoo olla vahvasti mukana netissä. Monilla puolueilla oli yritystä jo kevään eduskuntavaaleissa. Kokoomuksen yhteisöllistävä Korva-kampanja toi puolueelle vaalivoiton, ja vihreätkin julkaisivat vaalisivuillaan videoita, viihdettä ja blogeja. Vaalien alla blogilista.fi -sivustolle ilmestyi suuri määrä kansanedustajien blogeja, joita on sittemmin päivitetty laiskasti.
Vaalien jälkeen puolueiden nettisivut ovat jämähtäneet. Blogeja lukuunottamatta puolueiden sivut eivät tarjoa kansalaisille oikein mitään. Niitä seuraavat lähinnä politiikantoimittajat.
Wikidemokratiasta tulevat mieleen vihreän liikkeen alkuajat, jolloin kokouksissa keskusteltiin demokratian nimissä loputtoman pitkään yksimielisen päätöksen saavuttamiseksi. Toiminnan kaoottisuus ajoi vihreät lopulta järjestäytymään ja valitsemaan puolueelle johtajat. Sama ongelma voi koskea wikidemokratiaa. Esimerkiksi Wikipedian sisältöjä vandalisoidaan jatkuvasti, ja ohjelman ylläpitäjillä on täysi työ pitää tekstit asiallisina. Wikidemokratian suurin vallankäyttäjä onkin wikin ylläpitäjä. Hänellä on lopulta valta siihen, mitä sivuilla lukee.
Mokka ja Neuvonen uskovat joka tapauksessa wikidemokratiaan. He ovat ottaneet ensiaskeleet wikipuolueen perustamiseksi ja pyytäneet tekstejä eri teemoista tunnetuilta suomalaisilta poliittisen keskustelun pohjaksi. Nettikeskusteluun on kutsuttu mukaan muun muassa Osmo Soininvaara, Jouko Kajanoja, Pekka Himanen, Ulla Anttila, Eero Paloheimo ja Kirsti Suoranta. Mokka ja Neuvonen uskovat, että wikipuolueesta voi tulla vihreän liikkeen kaltainen poliittinen haastaja 2000-luvulle.
Neuvosen mukaan Suomesta puuttuu kokeileva politiikka, ja wikidemokratia on juuri sitä. Suomalaisten päähän on iskostunut ajatus siitä, että edustuksellinen demokratia on – jollei nyt paras, niin vähiten huono – yhteiskuntamalli, jota ei tarvitse enää kehittää.
”Wikidemokratia haastaa tämän ajatustavan. Suomessa tarvitaan nyt kansallinen mindfuck.”
kansalaisjärjestöt demokratia tietotekniikka
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
