Tervetuloa meille

24.11.2006

Anni Sinnemäki

Kirjoittaja on vihreä kansanedustaja.

Suomen postissa on töissä satoja muualta Suomeen tulleita. Nokialla on töissä insinöörejä, joita on erityisesti houkuteltu tänne alennetulla lähdeveroprosentilla. Helsingin metroasemia ja ravintoloita siivoaa joukko ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, osa heistä on turvapaikanhakijoita, osa opiskelijoita, jotkut ovat tulleet tänne avioliittoon. Turkulaisessa tanssiteatteri Erissä tanssivat Oleg Ostanin ja Aleksandr Zilberman, jotka eivät ole kotoisin Suomesta.

Suomessa on totuttu puhumaan työperäisestä maahanmuutosta siten, että se aina sijoittuu jonnekin kauas, hämärään tulevaisuuteen. Kuitenkin jo nyt kymmenettuhannet ulkomaalaiset tai ulkomaalaistaustaiset ihmiset tekevät täällä töitä koko ajan. On asioita, jotka eivät Suomessa toimisi lainkaan, jos tänne tulleet eivät olisi hommissa.

Hallitus hyväksyi maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa joitakin viikkoja sitten. Ohjelmassa on monia sellaisia linjauksia, joita vihreät ovat vaatineet, kuten oikeus tehdä työtä riippumatta oleskeluluvan tyypistä. Myönteisten linjausten toteuttaminen vain jätetään jonnekin tulevaisuuteen. Lainsäädäntöä tulisi kuitenkin muuttaa nyt.

Pitäisikö meidän tulevaisuudessa houkutella Suomeen lisää ihmisiä tekemään töitä? Minusta pitäisi. Houkuttelun ei tarvitse olla kovin kummallista. Ensimmäiseksi tarvitsemme lainsäädäntöä, joka tekee ylipäätään mahdolliseksi työn hakemisen Suomesta. Tarvitsemme myös yhteiskunnan, joka ei ole muukalaisvihamielinen. Ihmisten pitäisi myös tietää meistä. Kovin monelle, lähellä tai kaukana, ei ensimmäiseksi tule mieleen lähteä töihin Suomeen.

Meillä ei tietenkään ole oikeutta houkutella lääkäreitä ja sairaanhoitajia Ghanasta, jossa kärsitään terveydenhoidon henkilöstön puutteesta. Työperäinen maahanmuutto ei kuitenkaan ole pelkästään tai edes suurelta osin huono asia lähtömaille. Yksittäisten ihmisten rahansiirrot kehitysmaihin ylittävät virallisen kehitysavun. Siteet ihmisten välillä säilyvät, muualla asuvat sijoittavat perheenjäsentensä koulutukseen ja osallistuvat talouteen lähtömaassa. Ja ihmisillä on myös oikeus liikkua, etsiä työtä ja toimeentuloa sekä toisenlaista elämää.

Miksi ihmiset sitten valitsisivat tulevaisuutensa mahdollisuudeksi Suomen? Meidän valttikorttimme voi olla maksuton koulutus. Se voi saada ihmiset kiinnostumaan Suomesta ja tulemaan tänne. Suomessa koulutettujen ulkomaalaisten on hyvä sijoittua suomalaiseen työelämään, ja kun ihmiset on koulutettu täällä, emme kohtuuttomalla tavalla käytä hyväksemme meitä köyhempien maiden koulutusjärjestelmiä.