Nanoteknologian kritiikki on tarpeen

11.4.2008 0.00

Jari Huhtala

Vihreiden piirijohtaja Mari Saario hyökkäsi ärtyneesti (VL 4.4.) nanotekniikan terveysvaikutuksia käsitellyttä artikkelia vastaan (VL 20.3.).

Tyrmäys on outo, olihan artikkeli varsin tasapainoinen ja korosti oikeata seikkaa, eli sitä, kuinka huonosti riskejä tunnetaan ja kuinka alussa testauskäytäntöjen laatiminen on.

Varovaisuus on tarpeen, kun nanotuotteita kilvan kaupallistetaan. OECD:ssä esimerkiksi toimii useitakin nanotyöryhmiä ja projekteja, joissa laaditaan luetteloa erilaisista nanomateriaaleista ja niille sopivista päätepisteistä terveys- ja ympäristövaikutusten arviointia varten.

Muun muassa seuraaville aineryhmille ollaan laatimassa testiohjeita: fullereenit, hiiliputket, hopea- ja rautapartikkelit, nokipigmentti, titaanidioksidi, sinkkioksidi, piidioksidi ja savipohjaiset nanomateriaalit.

Näitä kaikkia voidaan käyttää kuluttajille tarkoitetuissa tuotteissa. Eläinkokeille vaihtoehtoisten in vitro -testien kehittämistä varten on olemassa oma projektinsa, vaikka tämä työ on OECD:ssä toivottoman hidasta.

Suomessa Työterveyslaitoksen professori Kai Savolainen on esittänyt, että valtioneuvostolta tarvitaan pikaisesti strategia nanotekniikasta.

Saario käytti kritiikissään tuttua vähättelytekniikkaa, jossa tavallisesti nostetaan vertaillen esiin tupakka, viina, liikennekuolemat, rakennustyömaaonnettomuudet, tapot, murhat, hukkumiset ja metsäsienten myrkyt, silloin kun pitäisi puhua teollisuuskemikaalien tai nanopartikkelien aiheuttamista riskeistä.

Tupakan ja viinan haitat tunnetaan jo, ja näiden aineiden käyttö on täysin vapaaehtoista, passiivista tupakointia lukuun ottamatta. Tupakointikieltoja tietääkseni ollaan kuitenkin ahkerasti soveltamassa sekä Suomessa että koko EU:n alueella. Kulutustavaroiden kemikaalien haittoja sen sijaan tunnetaan huonosti. Pitäisikö nanotekniikan riskeistä olla hiljaa sillä perusteella, että tupakka se vasta tappaa? Mikä ihmeen perustelu tällainen vertailu on?

Huolissaan Saario oli siitä, ettei nanoteknologian esittely ole ollut riittävän tasapuolista. Hyvien ominaisuuksien esittelystä pitää kyllä alan teollisuus huolen, siitä Saarion ei tarvitse olla murheissaan.

Vaakakuppi on pahasti kallellaan kemikaalien ja nanotekniikan hyötyjen propagoimisen suuntaan. Kritiikistä saavat nähtävästi pitää huolen vain kansalaisjärjestöt.

Mielenkiintoinen, ja ehkä tahattoman paljastava, oli Saarion kritiikin viimeinen kappale, jossa alettiin aiheesta poiketen ylistää geenimuunnellun riisin ansioita.

Onko tässä jokin uuden linjauksen siemen vihreiden GMO-kannassa? Nyt olisi kiintoisaa kuulla, mitä muita uusia linjauksia vihreät ovat tehneet hallituksen puutarhapuolueena toimiessaan?