Hyvä esimies tunnistaa keskeneräisyytensä

11.4.2008 0.00

Ari Saukkonen

Toimittaja Jukka Vahti (VL 4.4.) kehottaa isokenkäisiä menemään tapakoulutukseen.

Sinne he tuskin lähtevät, mutta voisin suositella esimieskoulutusta, jonka aikana he voisivat pohtia asemaansa liittyvää vastuuta ja erityistä harkintakyvyn vaatimusta.

Pitkään esimiehenä tai politiikassa toiminut alkaa uskoa itseensä jotenkin erityisenä ihmisenä. Hän menettää herkästi tuntuman omaan haavoittuvuuteensa ja alkaa kuvitella itsensä kaikkivoipaisena, jolle kukaan ei mahda mitään. Hän uskoo olevansa oikeutettu poikkeavaan kohteluun, rajojen rikkomiseen, jopa ylellisyyteen.

Tänä päivänä alaiset eivät kuitenkaan enää niele esimiehiltään ja valtaa pitäviltä kaikkea vaan pitävät kiinni omista oikeuksistaan.

Usein alaiset ovat jopa koulutetumpia ja kokeneempia kuin esimiehensä.

Tämän päivän johtajuudelta edellytetään jämäkkyyttä, jossa yhdistyy niin kyky kuunnella ja neuvotella kuin kyky tehdä päätöksiä. Joustamaton käskyttäminen tai toisaalta liian myötäelävä ymmärtäminenkään eivät vie asioita eteenpäin.

Käskyttävä esimies saa hommat hoitumaan vain määräämällä ja liian ymmärtävä ei oikein mitenkään.

Esimiehen, kuten monen poliitikonkin, työ voi olla yksinäistä. Vaatimuksia on paljon, mutta paikkoja joissa tunteita jakaa, on vähän tai ei ollenkaan. Hyvä esimies osaa etsiä itselleen keinoja ja ihmisiä, joiden kanssa jakaa tuntojaan ja kokemuksiaan.

Esimiestaitoihin kuuluu myös uskallus katsoa silmästä silmään omaa keskeneräisyyttään – ja kyky löytää ratkaisuja omiin henkilökohtaisiin vaaranpaikkoihin.