Jokainen maa on kehitysmaa

19.3.2015 13.36

Lasse Leipola

Suomesta tulee ensi syyskuussa kehitysmaa. Näin voi karkeasti kiteyttää sen, miten tulevat kestävän kehityksen tavoitteet eroavat YK:n vuosituhattavoitteista, jotka vanhenevat tänä vuonna.

Rikkaiden köyhille antaman tuen – siis perinteisen kehitysyhteistyön – rinnalle nostetaan käsitys siitä, että kestävää kehitystä ja planeetan muodostamien rajojen kunnioittamista tarvitaan kaikissa maailman maissa. Perinteisissä kehitysmaissa ongelmana on liian alhainen elintaso ja teollisuusmaissa taas liian korkea kulutustaso. Niiden välille on löydettävä tasapaino.

Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Jouni Nissinen muistuttaa, etteivät kestävän kehityksen tavoitteet tarkoita teollisuusmaidenkaan osalta pelkkää luonnonvarojen kulutuksen rajoittamista. Esimerkiksi ruokaturvallisuuden varmistaminen koskee myös Suomea, kun ilmastonmuutos aiheuttaa satovahinkoja ja pakottaa vähentämään päästöjä.

”Suomen ruokajärjestelmä on tuontiruuan ja fossiilisen polttoainetuonnin varassa. Aika vähän jäisi jäljelle, jos pitäisi pärjätä kotimaisin varoin”, Nissinen sanoo.

Ruuan osalta on erityisen tärkeää vähentää hävikkiä, joka syö globaalisti jopa puolet ruokatuotannosta.

Kehitysmaat ja teollisuusmaat ovat osa samaa ongelmaa. Kehitysmaissa ongelmana on puutteellinen sadonkorjuu tai huono varastointi, kun taas teollisuusmaissa ruokaa ostetaan – niin kauppoihin kuin koteihin – yli tarpeen, jolloin osa päätyy jätteeksi.
Toiseksi Suomen kaltaisia teollisuusmaita koskevaksi esimerkiksi Nissinen nostaa koulutuksen tasa-arvoisuuden.

”Eri ihmisryhmien on saatava tasavertaista opetusta. Suomessakin käydään jo keskustelua koulushoppailusta. Tunnustetaan se, että koulutus on eriarvoistumassa. Suomi on vielä lintukoto, sillä erot ovat paljon pienempiä kuin vaikka Britanniassa tai Yhdysvalloissa.”

Vuosituhattavoitteet kasattiin melko nopeasti pienen asiantuntijajoukon voimin. Kestävän kehityksen tavoitteet taas ovat vuosien avoimen prosessiin tulos. Vuosituhattavoitteiden laatimisessa esimerkiksi kasvun rajoja ei juurikaan huomioitu.

”Tarinan mukaan vuosituhattavoitteet olivat jo menossa painoon, kun joku tajusi, että niihin pitää lisätä jotain ympäristöstä. On tuo juttu totta tai ei, se kertoo siitä, miten nopeasti ne tehtiin”, Kepan Nissinen sanoo.

Niin sanotun Post 2015 -agendan, johon kestävän kehityksen tavoitteet kuuluvat, valmistelu on ollut aivan toisenlaista. Taustalla on monta päällekkäistä ja rinnakkaista prosessia, joihin on otettu mukaan paitsi eri maaryhmiä myös kansalaisyhteiskuntaa.

Nissinen arvioi, että kesällä 2012 järjestetyn Rio+20 -kokouksen loppuasiakirjan jääminen löysäksi vaikutti siihen, että kestävän kehityksen tavoitteista tuli merkittävä päämäärä.

”Jos Rion kokouksen lopputulema olisi ollut samanlainen kuin viime kesänä saatu kestävän kehityksen tavoitetyöryhmän raportti, se olisi ollut syy poksautella sampanjapulloja auki. Se ei ole täydellinen, mutta nykyisessä ympäristö- ja kehityspoliittisessa ilmapiirissä hyvä pohjapaperi.”

Samaa mieltä on myös Suomea neuvotteluissa edustava ulkoasiainneuvos Riitta Resch ulkoministeriöstä.

”Se on hyvä ja kunnianhimoinen kompromissi. Toki olisi voitu vain ottaa vuosituhattavoitteet ja lisätä niihin vähän jotain päälle, mutta nyt lähdettiin todella kunnianhimoiseen harjoitukseen, jolle on saatu hyväksyntä yleiskokouksesta. Maiden sitoutuminen tähän prosessiin on aivan toista luokkaa kuin vuosituhattavoitteissa, jotka vain tupsahtivat valmiina pöydälle.”

Viime vuosina ladotun perustuksen pohjalta käytävät neuvottelut lopputuloksesta alkoivat tammikuussa ja niitä jatketaan kuukausittain.

Resch toivoo, että agenda saadaan valmiiksi hyvissä ajoin ennen syyskuuta, jolloin päämiestason tapaamisessa ei tarvitse tehdä muuta kuin siunata lopputulos. Sen on määrä koostua neljästä osasta: poliittisesta julistuksesta, kestävän kehityksen tavoitteista, niitä koskevasta toimeenpanosta eli rahoituksesta ja muista keinoista sekä seurantamekanismista.

Resch arvioi, ettei raportin esityksiä kestävän kehityksen tavoitteista lähdetä enää muuttamaan.

”Keskusteluissa on ollut selkeä näkemys, ettei 17 tavoitteen ja 169 alatavoitteen listaa enää avata, vaikka jotkut teollisuusmaat ovatkin sitä mieltä, että tavoitteita on liikaa ja osan saavuttaminen on epärealistista. Tosin näiltä mailta ei ole tullut mitään vaihtoehtoista esitystä. Vaatisi paljon rohkeutta ja hyvän esityksen, jotta nykyinen malli avattaisiin.”

Loppujen lopuksi kestävän kehityksen varmistamisessa on kyse rahasta. Siitä on tarkoitus päästä sopuun heinäkuussa Etiopiassa järjestettävässä huippukokouksessa.

”0,7 prosenttia bruttokansantulosta on edelleen elämää suurempi symboli ja kehitysmaaryhmä haluaa, että sitä koskeva sitoumus uudistetaan. Siitä puhuminen kuitenkin yksinkertaistaa liikaa tilannetta, jossa pääomapako, esimerkiksi ylikansallisten yritysten verosuunnittelun myötä, aiheuttaa kehitysmaille yhdeksän kertaa kehitysyhteistyön tuomia tuloja suuremmat kulut.”

Nissisen mukaan kehitysmaiden teollisuusmailta saama julkinen rahoitus, eli se kuuluisa 0,7 prosenttia, on vain yksi neljästä kehitysrahoituksen osa-alueesta.

”Tarvitaan myös yksityisiä investointeja. Esimerkiksi Suomessa pohditaan paljon sitä, miten yritykset voivat osallistua kehitysyhteistyöhön. Kolmantena tulevat kehitysmaiden sisäiset investoinnit: näissä maissa on yhä enemmän varakkaita ihmisiä, jotka pitää saada investoimaan materiaalista hyvinvointia tuottavaan toimintaan. Neljäntenä tulee verojen keräämisen tehostaminen.”

Rahoituksen kautta kestävän kehityksen agenda linkittyy myös ilmastoneuvotteluihin. Heinäkuussa järjestettävässä rahoituskokouksessa onkin paljon pelissä, vaikka ilmastorahoituksesta onkin määrä sopia erikseen, osana Pariisin ilmastosopimukseen tähtäävää prosessia.

”Jos yhdet neuvottelut lähtevät epäonnistumaan, se vaikuttaa väistämättä muihin”, ulkoministeriön Resch sanoo.

Myös yksi kestävän kehityksen tavoitteista viittaa suoraan ilmastomuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen.

”Siitä on kiistelty, koska joidenkin mielestä kirjaus voisi sotkea käynnissä olevia ilmastoneuvotteluita. Toiset taas olivat sillä kannalla, että se on hyvä pitää mukana siltä varalta, ettei ilmastosopimusta saada aikaan”, Resch sanoo.

Tammikuussa käynnistettiin yli tuhannen kansalaisjärjestön Action/2015-kampanja, jolla pyritään edistämään kunnianhimoista lopputulosta niin kestävän kehityksen kuin ilmastoneuvotteluiden osalta.

Kampanjan mukaan pelissä on miljardin ihmisen tulevaisuus, sillä onnistuneilla sopimuksilla äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä voidaan leikata kolmannekseen nykyisestä miljardista. Toisaalta epäonnistuminen molemmissa prosesseissa voisi nostaa köyhien määrää noin 1,2 miljardiin.

Usein toistetun sanonnan mukaan nyt on vallassa sukupolvi, joka on ensimmäinen joka voi lopettaa köyhyyden ja viimeinen joka voi pysäyttää ilmastonmuutoksen.

Vuosituhat-
tavoitteet 
täyttyneet 
epätasaisesti

Vuonna 2000 sovitut vuosituhattavoitteet linjasivat kansainvälisen kehityspolitiikan suuntaa 15 vuodeksi. Niiden avulla on onnistettu parantamaan monen ihmisen asemaa, mutta erityisesti maailman köyhimmissä maissa kehitys on ollut vaatimatonta.

Tavoite saavutettu:

• Äärimmäinen köyhyys on saatu puolitettua.
• Malarian ja tuberkuloosin vastainen taistelu on ollut tuloksellista.
• Puhdasta juomavettä on yhä useamman saatavilla.
• Sukupuolten välinen ero peruskoulutuksessa on kurottu umpeen.
• Naisten osuus päätöksenteossa kasvanut.
• Kehitysyhteistyön määrärahat kasvavat jälleen, kehitysmaiden velkaantuminen on pysäytetty.

Tavoite saavuttamatta:

• Otsonikato on pysäytetty ja suojelualueita perustettu, mutta muuten ympäristöongelmat, muun muassa ilmastonmuutos ja biodiversiteetin kapeneminen, uhkaavat yhä.
• Nälänhädän poistaminen on kaukana, vaikka tilanne on parantunut.
• Joka neljäs lapsi on yhä aliravittu, vaikka tilanne on parantunut.
• Lapsi- ja äitiyskuolleisuus on saatu puolitettua, mutta tavoitteisiin on vielä matkaa.
• HIV-lääkitys toimii, mutta sitä ei ole riittävästi saatavilla.
• Sanitaation saatavuus on parantunut, mutta se puuttuu vielä miljardilta ihmiseltä.
• Kehitysmaissa vain 90 prosenttia lapsista pääsee peruskouluun. Vuonna 2000 osuus oli 83 prosenttia.

Tweet