Hyvällä tuulella

4.4.2008 0.00

Anna Ruohonen

Tommi Björnmanilla on syytä tuulettaa. Suomalaisen Ahlstromin lasikuitu myy maailmalla kuin häkä.

Mitä tulee mieleesi lasikuidusta? Mökkirannan ärjynvihreä soutuvene. Pikkuruutuinen vahvikekangas rosoisella seinällä. Tommi Björnmanin mieleen tulee hyvä liiketoiminta.

Björnman johtaa Ahlstromin lasikuituliiketoimintaa. Se on osa suomalaista erikoispapereista, kuitukankaista ja perheyhtiön pitkästä historiasta tunnettua Ahlstrom-konsernia. Yhtiön lasikuitumyynti venyy tänäkin vuonna.

Kasvu on noussut siivilleen, kirjaimellisesti. Katso tuulipuistoa, ja näet mitä todennäköisimmin Ahlstromin lasikuitua. Siellä se pyörii, lapana taivaissa.

Lasikuidun käyttö kasvaa, kun energiapeli kiihtyy. Ahlstrom arvioi, että tuulivoimaloita valmistava teollisuus kasvaa ainakin viidenneksen vuodessa.

Tuulivoimaloiden siipien lisäksi lasikuidun käyttö yleistyy kaikkialla, missä metsästetään keveyttä: rekoissa, autoissa, lentokoneissa, veneissä. Jonakin päivänä ehkä vetymoottorien rakenteissa.

Lasikuitu kestää, eikä ruostu.

”Lasikuidun käytöstä haetaan uusia ratkaisuja säästää energiaa”, Björnman tiivistää.

”Lasikuituteollisuus on kasvanut 30 vuotta yli viisi prosenttia vuodessa. Viime vuodet kasvu on ollut nopeampaa, sillä nyt kaikilla aloilla haetaan kevyempiä rakenteita, energiatehokkuutta. Esimerkiksi autojen ja lentokoneiden osat olivat ensin terästä, sitten alumiinia ja pian komposiittia.”

Komposiitti tarkoittaa kahden aineen yhdistelmää: lasikuitukomposiitissa yhdistyvät lasisäikeet ja hartsi. Lasikuitukomposiitti on juuri sitä tikkuisen näköistä muovia, jota me maallikot kutsumme ihan vain lasikuiduksi.

Kaikesta lasikuidusta tuulivoimateollisuus käyttää vasta pienen siivun. Maailmassa vuodessa valmistetusta kolmesta miljoonasta lasikuitutonnista tuulivoimateollisuus ostaa vain viisi prosenttia.

Ahlstromin lasikuitutuotteita ovat esimerkiksi lasihuopa, lasikuitulujite ja tuotteista monimutkaisin, erikoislujite. Erikoislujitteet ovat lasikuidun hienous: niitä Ahlstrom valmistaa esimerkiksi tuulivoimaloiden siipiin, veneisiin tai urheiluvälineisiin.

Ahlstrom kutoo lasisäikeitä uudenlaisiksi kudoksiksi, latoo niitä kerroksiksi, kehittää kuitua sitkaammaksi.

Björnman kaivaa esiin mallikansion, jossa on palasia lasikuitua. Yksi välkehtivä tilkku näyttää ruudukolta, toinen kalanruodoilta. Björnman valistaa: erilaiset tikkaukset vaikuttavat hartsin virtaukseen lasikuitukomponenteissa.

”Olen insinööri”, hän selittää innostumistaan.

Björnman tuli Ahlstromiin 1996. Hän halusi takaisin kotikulmille, ja nähdä rautaa lattialla. Helsinki vaihtui Karhulaan ja konttorityö Suomen Unileverissä teollisuuteen.

Silloin, kaksitoista vuotta sitten, uskottiin 30-metrisen tuulivoimalan siiven olevan suurin, jonka voi lasikuidusta rakentaa. Nyt yhtiön lasikuidusta valmistuu 60-metrisiä siipiä. Kestävyyden ja keveyden risteytys on huikea: jättilapa on liki Helsingin stadionin tornin mittainen.

Björnman kertoo tarinan. Tanskalainen Vestas, nykyään suurin tuulivoimaloiden valmistaja, teki maailman ensimmäisen voimalansiiven Ahlstromin lasikuidusta. Ahlstromin tehtaan johto ei tiennyt, mitä tehtaan insinöörit hääräsivät ennen kuin ensimmäinen tuulivoimalaan käypä erikoislujite oli keksitty.

Ensimmäisestä siivestä on nyt varttivuosisata. Se on pitkä aika tuulivoimateollisuudessa, hetkinen yhtiön historiassa. Antti Ahlströmin myllyillä, sahoilla, lumppupaperitehtaalla ja keramiikkapajalla aloittama yritys on jo reilusti 150-vuotias.

”Ahlstrom on ollut tuulivoimateollisuuden kasvussa mukana alusta asti. Tuulivoimateollisuudesta tuli merkittävä asiakas Kioton sopimuksen myötä. Se oli läpimurto”, Björnman miettii.

Yhtiön insinöörit muokkasivat tuotantolaitteet ensin tekstiiliteollisuuden koneista.

”Teknologia on yhä käsissämme. Osaamme räätälöidä asiakkaalle juuri oikeanlaisen kuidun.”

Ahlstrom valmistaa erikoislujitteita kolmessa tehtaassa: Mikkelissä, Bishopvillessä Etelä-Carolinassa ja Kotkan Karhulassa. Kotiseutu näkyy myös johtajan puheessa: innostuessaan Björnman livauttaa aidon kymenlaaksolaisen sie-passiivin.

Björnman tehostaa puhettaan kirjoittamalla iskusanoja eteensä levittämään yritysesitteeseen. Kun hän puhuu tuulivoimasta, punakynä suihkii maailmankartalle hurjia kasvuennusteita.

Yhtiö ennustaa tuulivoimakapasiteetin reilusti tuplaantuvan Etelä-Amerikassa ja Kiinassa vuoteen 2013 mennessä. Intiassa ja Pohjois-Amerikassa voimalakasvu yltää 40 prosenttiin ja Euroopassakin 25:een.

Merellä on tuulivoimaloille tilaa ahtaassa Euroopassakin.

Kotimaasta tuulivoimaloiden siipimateriaalille ei ole löytynyt kysyntää. Osin siksi Ahlstrom vie maasta liki kaiken valmistamansa lasikuidun.

”Suomi on tuulivoiman rakentamisessa jälkijunassa. Se on fakta. Osaamisesta se ei ole kiinni, vaan poliittisesta tahdosta.”

Yhdysvaltain tehdas on Ahlstromin lasikuitulujitteita valmistavista tehtaista uusin.

Yhtiö ei tainnut itsekään uskoa kasvun vauhtia, kun se 2006 kertoi aloittavansa lasikuitutuotannon Yhdysvalloissa: Ensin tehtaan piti nousta yhtiön filtteritehtaan kylkeen Darlingtoniin. Sitten yhtiö tuplasi suunnitelmansa ja etsi isomman kiinteistön Bishopvillestä. Nyt Ahlstrom kaksinkertaistaa tuotannon, ja seuraavallekin laajennukselle on jo hallituksen siunaus.

Kasvupoukkoilun syy on tuulivoimateollisuuden kysynnän kasvu – ja euron vahvistuminen. Lasikuiturullien rahtaaminen euro-Suomesta maailman dollarikauppaa käyville markkinoille on osoittautunut entistä huonommaksi ideaksi.

Siksi Ahlstrom valmistaa Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa myymänsä lasikuidun Bishopvillessä, ainakin seuraavan tehtaan avaukseen asti: uusi tehdas voi nousta vaikkapa Intiaan tai Kiinaan.

Apajille puskevat kilpailijatkin. Ahlstrom on maailman toiseksi suurin erikoislujitteiden valmistaja. Suurempi on OCV, eli Owens Corning Vetrotec.

Yhdysvaltalainen Owens Corning osti ranskalaisen kilpailijansa Saint-Gobainin lasikuitutuotannon viime vuoden lopussa. Nyt lasikuitujätti laajentaa tuotantoa Venäjällä, Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Meksikossa. Siellä markkinat kasvavat.

Karhulan ja Mikkelin tehtailla ei ole hätää, Björnman ehättää huomauttamaan. Karhulassa ja Mikkelissä Ahlstrom Glassfibrellä on yhteensä 600 työntekijää. Yhtiö on Mikkelin neljänneksi, Kotkan kuudenneksi suurin työnantaja.

Bishopvillen tehtaan käynnistyttyä Suomen-tehtaiden asiakkaat ovat etenkin Saksassa ja Tanskassa. Jos tulee kiire, lasikuitu kiitää asiakkaille Karhulasta kahdessa vuorokaudessa.

”Ei Suomi ole paha paikka valmistavalle teollisuudelle, kun tuotekehitys vain on omissa käsissä”, Björnman kehaisee.

Jopas on: Björnmanhan on Elinkeinoelämän keskusliiton energiavaliokunnan jäsen. Eikö teollisuuden luottomies siis voivottele korkeita tuotantokustannuksia, veroja ja maan syrjäistä sijaintia?

”Kyllähän mie voin tehtävän puolesta: voi-voi-voi...” Björnman lyö leikiksi, vakavoituu sitten.

”Miksi kannattaa Suomessa, kalliissa tuotantomaassa, pitää yllä tällaista tuotantoa?” hän kysyy ja vastaa itse:

”Tuotanto kannattaa, kun on kyse keihäänkärkituotteista, hienosti puhutaan high-endistä. Jotkut väittävät, että tekstiiliteollisuus häviää Suomesta. Mutta tämähän voi hyvin.”

Tämä on Ahlstrom...

• Yli 150-vuotias suomalaisyhtiö, jonka juuret ovat A. Ahlström Osakeyhtiössä.
• Valmistaa kuitukankaita, suodatinmateriaaleja, lasikuitumateriaaleja ja erikoispapereita, joita käytetään esimerkiksi etiketeissä ja elintarvikepakkauksissa.
• Liikevaihto 1,8 miljardia euroa, työntekijöitä 6 500.
• Lasikuitumateriaalien myynti viime vuonna 122 miljoonaa euroa.
• Lasikuidun kysynnän kasvua vetää tuulivoimateollisuus.
• Listautui pörssiin 2006.

... ja tätä lasikuitu

• Lasilangasta tehty materiaali, jota käytetään eristeenä ja lujitteena.
• Arkikielessä lasikuitu tarkoittaa komposiittimateriaalia, jossa on lasikuitua ja hartsia.
• Lasikuitulujitteita käytetään esimerkiksi tuulivoimaloiden siivissä, veneiden rungoissa ja lattiapäällysteissä.

yritykset  tuulivoima  bisnes  energiapeli 

Tweet