Rento kaatuminen eteepäin

6.2.2015

Sammeli Heikkinen

Alle kymmenen vuotta sitten hehkutus alkoi. Euroopan suurin nikkelikaivos nyt ainakin, valtava monttu ja uskomattoman kokoiset työkoneet. Suljettu kierto ja varma tuotto.

Nyt on hehtaareittain avattua maata, miljoonia kuutioita jätevettä ja hätäisesti kasattuja patoaltaita. Kaikki on tukevasti valtion sylissä, valtion piikki auki. Entisestä kaivoskonsernista on puolikas repale jäljellä, sen terävin kärki odottaa oikeuteen joutumista.

Valtion pesänhoitaja kinuaa valtion virkamiehiltä lupaa laskea ylimääräistä jätettä vesistöön ja lupaa rakentaa jätevesiputki lähimpään suurjärveen. Ongelmat ja lääkkeet ovat samat kuin Pekka Perän aikaan.

Purkuputkea eivät halua lähiseudun asukkaat eivätkä kunnat. Ei sitä halua Vihreä liittokaan. Mutta Perän perintö on vahva.

Alkuvuosista lähtien Talvivaaran taival on ollut sujuvaa eteenpäin kaatumista. Lisää vauhtia on otettu, eivätkä viranomaiset ole pysäyttäneet, kun kaatumisen seuraukset ovat pelottaneet.

Viranomaiset ovat jälleen kerran moniongelmakaivoksen kanssa pakkotilanteessa: Kaivosalueella on niin paljon vettä, että luvanmukainen juoksutus ei välttämättä riitä takamaan riittävää pelivaraa kevättulvaan.

Vaikka vesitilanne johtuu kaivosyhtiön töppäilyistä, viranomaisen on pakko harkita nykytilaa: miten tästä selvitään pienimmällä vahingolla. Tällaista tosiasioiden eteen saattamista Talvivaara-konserni harjoitti viime vuodet. Samaa makua on siinä, miten konkurssipesä nyt toimii.

Miten Suomen valtio on ottanut opikseen? Se on sitoutumassa 140 miljoonalla eurolla norjalaisen pörssijätin kaivoshankkeeseen Soklissa, ennen kuin kaivokselle on edes myönnetty lupia. Se on pelastanut valtionyhtiö Fortumin avulla poliittisesti ja taloudellisesti horjuvan Fennovoiman.

Valitettavasti eteenpäin kaatuilevia projekteja on siis luvassa, kaatuipa Talvivaara lopullisesti tai ei.

Tweet