Kansalaisaktivistit mukana Lahdessa

24.11.2006 5.51

Taneli Dobrowolski

Marja Pulkkinen kirjoitti 17.11. ilmestyneessä Vihreässä Langassa Suomi–Venäjä-Seuran ja Aleksanteri-Instituutin 17.–18.11.2006 Lahdessa järjestämästä kansalaisfoorumista. Pulkkinen oli kirjoittanut juttunsa ennen kuin kokous oli alkanutkaan ja se perustuikin pitkälti epätarkkoihin ennakkotietoihin ja valitettavasti myös kirjoittajan omiin ennakkoluuloihin.

”Kansalaisfoorumi ilman kansaa” -kirjoituksessaan Pulkkinen veikkaili, että varsinaisia kansalaisjärjestöjen edustajia on Venäjältä kokoukseen turha edes odottaa. Hän aavisteli, että kansalaisjärjestöjen edustajia tulisi vieraiden joukossa olemaan vain kolme ja että kokousvieraiden enemmistö tulisi koostumaan ”YYA-henkisistä” virkamiehistä. Olin itse paikalla kokouksessa, enkä voi kuin hämmästellä, miten Pulkkinen saattoikin mennä arvailuissaan niin pahasti metsään.

Kokouksen noin sadan venäläisvieraan joukossa oli edustajia kymmenistä venäläisistä sosiaali-, ympäristö-, ja ihmisoikeusjärjestöistä, muun muassa Venäjä–Tshetshenia-ystävyysseuran aktiiveja ja muitakin kriittisten ihmisoikeusjärjestöjen edustajia. Kokouksen osallistujat edustivat laajaa kirjoa suomalaisesta ja venäläisestä kansalaisjärjestökentästä. Keskustelut käsittelivät tasapuolisesti ja kattavasti erilaisia aihealueita kansalaisyhteiskunnan saralta,  myös esimerkiksi Venäjän ihmisoikeustilannetta.

Suomen PEN-klubi järjesti lauantaina työryhmätapaamisen, jossa ihmisoikeusaktivisti Juri Dzhibladzen ja kääntäjä Jukka Mallisen johdolla käsiteltiin hyvinkin kriittiseen sävyyn muun muassa Venäjän uutta kansalaisjärjestölakia. Mielenkiintoista kyllä, Dzhibladzen ajatukset herättivät kummastelua erityisesti venäläisten kansalaisjärjestöjen edustajien keskuudessa! Sinänsä ansiokkaan tapaamisen keskustelua laimensi se, että vastakkaisille näkökulmille ei juurikaan annettu tilaa. Näyttäisikin siltä, että tämä on varsin yleinen käytäntö käsiteltäessä kriittisesti Venäjän demokratiaa ja ihmisoikeusasioita.

Pulkkisen kirjoitus huokui kyseenalaista ajatustapaa, jonka mukaan vain kriittisiä ja yksipuolisia näkökulmia sisältävät Venäjä-aiheiset tapahtumat olisivat hyväksyttäviä. Tasapuolisuuden nimissä olisi kuitenkin ymmärrettävä, että näkökulmia on tässäkin asiassa useita – sekä Venäjällä, että Suomessa.

Kirjoittaja opiskelee Tampereen yliopistossa slaavilaista filologiaa ja on noin kymmenen vuoden ajan toiminut erilaisessa Venäjä-yhteistyössä.