Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
28.1.2015
1800-luvulla Yhdysvalloissa kaupungeista toiseen kierteli ”matotohtoreita”, jotka pystyivät yhdellä vilkaisulla kertomaan, mikä potilasta vaivaa. Monesti kyse oli ”madosta”. Tohtorilla saattoi vankkureissaan olla spriihin säilöttynä kuvottavan näköisiä pitkiä lieroja, joiden näkeminen sai potilaan entistä sairaammaksi. Tuollaisiako minun sisuksissani möyrii – haluan niistä eroon heti! Onneksi matotohtorilla oli valmiina lääke, vain viisi dollaria pullo.
Mikään ei ole muuttunut 150 vuodessa. Yhdysvalloista on viime aikoina levinnyt Suomeen bioresonanssitutkimukseksi kutsuttu menetelmä. Siinä yhdistyvät monet puoskaroinnin perinteet ympäri maailmaa.
Bioresonanssitutkimus on periaatteessa vanha huijaus. Saksalainen lääkäri Reinhold Voll keksi 1950-luvulla yhdistää muinaisen kiinalaisen lääketieteen energiaopit kehon meridiaaneista ja modernin sähköopin. Tuloksena oli laite, jolla keksijänsä väitteen mukaan pystyttiin akupunktiopisteiden sähkönjohtavuutta mittaamalla päättelemään mikä potilasta vaivaa.
Laitetta ja sen jälkeläisiä käytetään yleensä niin, että tutkittava pitää kädessään laitteeseen kytkettyä metallisylinteriä samalla kun tutkimuksen tekijä painelee käden akupisteitä anturilla. Tämä sulkee virtapiirin – pieni sähkövirta kulkee ihon läpi – ja kertoo ihon vastuksen määrän. Voll liitti tietyt lukemat tietyissä pisteissä tiettyihin sairauksiin eri elimissä, ja sai aikaiseksi mielestään täydellisen diagnoosilaitteen.
Valitettavasti koko juttu oli ja on täyttä soopaa. Akupunktio voi hoitomuotona auttaa joihinkin vaivoihin, mutta sen pohjalla olevalla meridiaaniteorialla on hyvin vähän tekemistä kehon todellisten toimintamekanismien kanssa. Akupunktiopisteiden sähköinen mittaus taas oli puhdasta kuvittelua.
Vollin laite – ja sen kymmenet myöhemmät versiot – mittaavat ihon sähkönjohtokykyä, eivät muuta. Sähkonjohtokykyyn eli mittarin näyttämään lukemaan vaikuttaa ihon ja mittausanturin kosteus ja voimakkuus, jolla anturia painetaan ihoon. Mitään kehon sisäisiä värähtelyjä se ei mittaa. Samalla periaatteella toimii perinteinen valheenpaljastuskone – valehteleva ihminen hikoaa, mikä muuttaa sähkönjohtokykyä – ja skientologien kuuluisa E-mittari.
Viimeisin Vollin laitteen inkarnaatio on bioresonanssimittari, jota myydään hienon kuuloisella nimellä Biomeridian MSAS Pro. Muita samalaisia laitekeksintöjä ovat muun muassa Asyra Pro ja yhdysvaltalaisen Hulda Clarkin kehittämä zapperi. Clark sai mainetta yrittäessään parantaa aidsia laitteellaan. Nykyään laitteet on kytketty tietokoneeseen, joka piirtää näytölle hienoja käyriä ja palkkeja. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä potilaan terveydentilan kanssa.
Biomedirianin laitetta myydään franchise-periaatteella vaihtoehtohoitoyrittäjille Suomessakin. Laitteella väitetään voitavan löytää mitä erilaisimpia vaivoja ja osittain hoitamaan niitä. ”Asiakkaat ovat saaneet helpotusta muun muassa seuraaviin vaivoihin: astma, allergiat, homealtistukset, hormonihäiriöt, ihottumat, korvatulehduskierre, muistihäiriöt, PMS-oireet, päänsärky/migreeni, narkolepsia, refluksitauti, reumasairaudet, rokotusvauriot, suolistovaivat, sydänvaivat, tulehdukset ja ylipaino”, kerrotaan bioresonanssiterapeutti Sanna Halttusen bioresonanssi.fi-sivuilla.
Bioresonanssitutkimus ja sen pohjalta määrätyt hoidot vastaavat ihmisten huoliin. Bioresonassi.fi:n listassa astma, allergia ja homealtistukset ovat vaivoja, joita ihmiset saavat ympäristöstä. Vantaalaisen Semba Oy:n myymällä ruokazapperilla voi yhtiön väitteen mukaan muun muassa hajottaa vaarattomaan muotoon ruoan hyönteismyrkky- ja kasvinsuojeluainejäämiä sekä tuhoata geenimuunnellusta puuvillasta tehtyjen vaatteiden bakteereja.
Mutta palatkaamme jälleen matoihin. Yksi bioresonanssilaitteen ihmeistä on kyky löytää elimistössä piilevät loiset. Monet tutkimuksissa käyneet säikähtäneet saadessaan tietää, että heidän kehossaan möyrii erilaisia loismatoja. Jotkin löydetyt parasiitit ovat sellaisia, että ne saadakseen olisi todennäköisesti pitänyt oleskella pitkiä aikoja trooppisella vyöhykkeellä.
Netissä kiertää artikkeleita, joissa puhutaan loisista ”vaiettuna ongelmana” ja väitetään että koululääketieteessä ei osata löytää ihmisiä vaivaavia matoja. Artikkelit alkavat usein väitteellä, jonka mukaan suurin osa ihmisistä kantaa sisuksissaan loisia. Tämä on totta, sillä suurin osa ihmisistä asuu köyhissä oloissa lämpimällä vyöhykkeellä, joissa monet loiset ja niiden väli-isännät viihtyvät.
Suomessa tilanne on kuitenkin toinen. Meillä esiintyy kaksi haitallista sisäloista, lapamato ja suolinkainen. Molemmat ovat harvinaisia nykyään, lapamatoa kantaa ehkä joka tuhannes suomalainen ja suolinkaistapauksia löydetään alle sata vuodessa. Kun ihmiset ovat hyvin ravittuja ja muuten terveitä, mahdolliset loiset eivät yleensä aiheuta vakavia oireita. Suomen onni on myös kylmä ilmasto, jonka vuoksi monien loiseläinten väli-isännät eivät viihdy täällä.
Loiset ovat kuitenkin nousseet nettipalstoilla kauhistelun kohteeksi. Tutkittu tieto loisista – esimerkiksi Terveyskirjaston artikkelit – ei useinkaan keskustelijoille kelpaa, vaan tietoa haetaan puoskareilta. Suomessa ei vielä kovin paljon puhuta ”narumadosta”, joka on venäläisten Nikolai Gubarevin ja Alex Volinskyn artikkeleissaan kuvailema eliö. Sitä voi häätää eukalyptus- ja sitruunaperäruiskeilla, joihon Gubarevilla on sattumalta patentti. Eläintiede ei tunne ”narumatoa” eikä otuksen ulkomuoto eivätkä sen kuvatut elintavat sovi mihinkään tunnettuun eläimeen.
Bioresonanssilla todettujen loisten häätöön monet onneksi käyttävät luonnonmukaisia häätökeinoja, jotka ovat yleensä turvallisia joskin teholtaan tuntemattomia. Monet kertovat olonsa hoitojen jälkeen kohentuneen, ja sehän on aina hieno asia. Mutta valitettavasti kaikki hoidot eivät ole yhtä turvallisia. Loisia on Suomessakin häädetty muun muassa valkaisu- ja vedenpuhdistusaine klooridioksidilla. Tätä MMS-nimellä tunnettua ihmelääkettä on myyty Suomessakin, kuten viime vuoden puolella Vihreässä Langassa kerrottiin.
Myös itse bioresonanssilaitteella hoidetaan loisia, ”heikentämällä niiden värähtelyitä”, mihin kuulemma pienimmät loiset voivat kuolla. Viime keväänä raportoitiin tapauksesta, jossa syöpää sairastanut nainen kieltäytyi virallisen lääketieteen hoidoista ja siirtyi vaihtoehtoterapeutin potilaaksi. Tämä uskotteli että naisen maksassa olleet syövän etäpesäkkeet olivat loisia, joita hän yritti sitten häivyttää ihon sähkönvastusta mittaavalla laitteellaan. Nainen kuoli syöpään myöhemmin.
Epämääräistä vatsavaivaa voi olla vaikea diagnosoida. Matotohtoreita ei kuitenkaan pitäisi päästää rahastamaan ihmisten huolilla. Rahanmenon lisäksi he voivat aiheuttaa vahinkoa väärillä diagnooseilla, jotka voivat viivyttää vakavan sairauden hoitoa. Puoskarilailla voisi olla tilausta.
Jotenkin irvokasta on myös se, että Suomessa ihmiset laittavat rahaa olemattomien loisten tutkimiseen ja häätöön, kun kehitysmaissa olisi tarvetta aidoille matokuureille.
Tweet