Tarvitsemme feminististä miesliikettä

27.1.2015

Viljami Kankaanpää

Kirjoittaja on biologian ja antropologian opiskelija, feministi sekä Vinon hallituksen jäsen.

Vuosi 2014 jäänee historiaan vuotena, jolloin miesten asema ja suhde feminismiin nousivat lopullisesti poliittiseen keskusteluun. Kaikkein näkyvin keskustelunavaus oli kenties Emma Watsonin YK:ssa pitämä puhe, jossa hän lanseerasi #HeForShe-kampanjan. Kampanjassa miehet kutsutaan mukaan parantamaan naisten asemaa yhteiskunnassa.

Samaan aikaan erityisesti internetin kautta monet miesasialiikkeet ovat korottaneet ääntään miesten kohtaamista tasa-arvo-ongelmista. Sen sijaan, että nämä liikkeet olisivat liittoutuneet feministisen liikkeen kanssa, ne ovat luoneet vastakkainasettelua miesasialiikkeen ja feminismin välille, välillä hyvinkin naisvihamieliseen sävyyn.

Liikkeiden retoriikassa on huomattavissa hätähuutoa yhä enemmän kyseenalaistetun perinteisen mieheyden ja perhearvojen säilyttämisen puolesta. Miesasialiike on näin kaivanut itselleen oman marginaalisen poteronsa. Onko tämä paras tapa edistää miesten tasa-arvo-ongelmien ratkaisua nyky-Suomessa?

Kriittinen miestutkimus on jo kauan sitten todennut, ettei ole olemassa mitään monoliittista ja yhteistä mieheyttä, joka yhdistäisi kaikkia miehiä, vaan mieheys saa erilaisia muotoja riippuen iästä, yhteiskuntaluokasta, kansallisuudesta ja etnisestä taustasta. Kaikilla miehillä ei ole valtaa, vaikka suurinta valtaa yhteiskunnassamme käyttävät edelleen miehet. Miehet ovat yliedustettuina sekä yhteiskunnan pohjalla että huipulla. Miehet ovat maskuliinisia, feminiinisiä, homoja, transsukupuolisia, heteroita ja kaikkea tältä väliltä. Miehet ovat syrjäytyneitä ja työttömiä, mutta myös rikkaita ja etuoikeutettuja.

Monet miehiä koskevat tasa-arvo-ongelmat, kuten vain puolta ikäluokkaa koskeva asevelvollisuus, johtuvat yhteiskuntamme jäykistä ja sukupuolistavista asenteista, jotka pohjaavat myyttiin muuttumattomasta ja ajattomasta mieheydestä. Tämä myytti on vahingollinen niille miehille ja erityisesti pojille, jotka eivät pysty täyttämään myytin vaatimuksia.

Jos haluamme ratkaista moninaisia tasa-arvo-ongelmia, jotka liittyvät homojen, transsukupuolisten ja ihan vain valkoisten heteromiesten oikeuksiin, tarvitsemme tasa-arvopolitiikkaan mukaan myös miehiä. Tätä varten miesten on kuitenkin noustava miesasialiikkeen kaivamista poteroista, joista käsin tasa-arvo näyttäytyy kahden sukupuolen välisenä nollasummapelinä.

Suomessa tasa-arvopolitiikka on perinteisesti rakentunut vahvan naisasialiikkeen ympärille. Onko miesasialiike valmis tunnustamaan sukupuolten ja seksuaalisuuksien moninaisuuden sekä tekemään yhteistyötä feminististen liikkeiden kanssa? Niin pitkään kun emme ole valmiita tarkastelemaan muuttuvaa ja moninaista mieheyttä, emme pysty tarttumaan miehiä koskeviin tasa-arvo-ongelmiin. Tarvitsemme feminististä miesliikettä.