Cambiemos el Sistema?

10.12.2014

Lasse Leipola

Rumpuja, punaisia ja vihreitä lippuja, vallankumouksellisia pamfletteja sekä paljon tyytymättömiä mutta enimmäkseen hymyileviä ihmisiä. Limassa järjestettiin keskiviikkona Latinalaisen Amerikan suurin ilmastomarssi.

Yhden arvion mukaan marssille odotettiin vähintään 50 000 osallistujaa. En ole niin kokenut ilmastomarssija, että osaisin silmämääräisesti arvioida, täyttyikö tuo tavoite vai ei, mutta mitenkään mahdottomalta se ei tuntunut väkijoukon vaellusta seuratessa. (Lisäys kello 23.36: Marssille osallistui erään arvion mukaan 15 000 ihmistä.)

Valtaosa osallistujista oli eteläamerikkalaisia järjestöjen ja ammattiliittojen ihmisiä sekä tavallisia kansalaisia, mutta paikalla oli myös huomattava määrä kauempaa tulleita – etenkin eurooppalaisia.

Marsiin virallinen tunnuslause oli "Cambiemos el Sistema y no el Clima!" eli "Muutetaan järjestelmä, ei ilmastoa!", mikä ei itselleni ole yksiselitteisen kannatettava asia. Tai ainakin se riipuu siitä, mihin "järjestelmällä" viitataan: kapitalismiin, kuten Liman marssilla, vai esimerkiksi energiajärjestelmään, jolloin kaivan itsekin liput ja rummut esiin.

Olen tottunut seuraamaan ilmastonmuutosta hyvin insinöörimäisellä tavalla: gigatonneja, megawattitunteja, lämpöasteiden desimaaleja, dollareita, prosentteja ja niin edelleen. Tällöin kuitenkin unohtuu helposti se, että monessa maassa ilmastonmuutos nähdään ennen kaikkea sosiaalisena ongelmana olipa kyse sitten kaivosten tai hakkuiden syrjäyttämistä alkuperäiskansoista tai poikkeussäiden vahingoittamista viljelijöistä. Ja juuri tässä mielessä Ilmastomarssit ovat tärkeitä: ne muistuttavat, ettei kyse ole vain numeroista.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että lopulta on keskityttävä juuri päästövähennyksiin ja siihen, että lämpeneminen saadaan rajoitettua mahdollisimman pieneen astelukuun. Hillitsemättömän lämpenemisen hintana on nimittäin planeetta, jossa kaikki nykyiset ongelmat ovat entistä yleisempiä ja yhä vaikeampia ratkaista.

Siksi olen kirjoittanut aiemminkin siitä, ettei ydinvoiman tai kapitalismin kaltaisiin asioihin pidä suhtautua ehdottoman kielteisesti. Markkinat voivat, sopivasti kannustettuina, ajaa koko yhteiskuntaa vähäpäästöiseen suuntaan huomattavan tehokkaasti. Lopulta kysymys on uskosta ja luottamuksesta: tänään marssilla oli paljon niitä, jotka ovat ihan hyvästä syystä menettäneet luottamuksensa markkinoiden kykyyn tehdä hyvää.

Itse olen ehkä vielä vähän naiivi, kun olen toista mieltä.

Vaikka ilmastomarssin huudot ja rummutukset eivät kantautuneet kaukana keskustasta sijaitsevalle neuvottelupaikalle, oli marssi epäilemättä vahva viesti neuvottelijoille ainakin yhdellä tapaa: Liman muutenkin kaoottinen liikenne meni moneksi tunniksi aivan jumiin.

Tweet