Ellun kanat

4.4.2008 0.00

Elina Grundström

Mitä tulee ilmastonmuutoksen jälkeen? Luonnonvarakeskustelu. Se on seuraava ykköspuheenaihe ja tuorein näkökulma monitahoisiin ympäristöongelmiin.

Maailmalla luonnonvarakeskustelu käy jo kuumana. YK perusti viime syksynä kansainvälisen luonnonvarapaneelin, joka kokoaa ja analysoi luonnonvaroihin liittyvää tutkimustietoa. Mallina on ollut kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC.

Aihe on vakava. Monet elintärkeät luonnonvarat ovat todella ehtymässä ja niiden liikakäyttö pahentaa ilmastonmuutosta. Paneelin työ saattaakin johtaa kansainvälisiin rajoituksiin – sellaisiin kuin kansainväliset ilmastosopimukset.

Suomessa on oltu kuin Ellun kanat. Luonnonvarakeskustelu on ollut lähinnä Venäjän puutulleihin liittyvää vollotusta, kun puoli-ilmainen tikkari on otettu pois.

Tällä viikolla Suomessa on kuitenkin nähty ihan uudenlaista luonnonvarapoliittista vipinää. Sitra aloitti tiistaina kansallisen luonnonvarastrategian valmistelun Suomen metsäyhdistyksestä lainatun Eeva Hellströmin johdolla. Tavoitteena on olla aloitteellinen ja ennakoiva myös kansainvälisen luonnonvarapolitiikan suhteen.

Sana ”luonnonvara” esiintyi myös keskiviikkona julkistetussa aluehallinnon uudistamishankkeessa. Siinä ympäristöasiat aiotaan sijoittaa uusiin elinkeino-, liikenne ja luonnonvarakeskuksiin, joille on jo ehditty antaa lempinimi ”Ellu”. Uudistus voi osoittautua toimivaksi, mutta se herättää kysymyksiä. Kääntyykö luonnonvarakeskustelu Suomessa päälaelleen? Tuleeko siitä retoriikkaa, jolla ympäristönsuojelu alistetaan maa- ja metsätalouden tarpeille?

Eräät keskustaministerit ovat ehdottaneet ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistyön tiivistämistä tai jopa ministeriöiden yhdistämistä luonnonvaraministeriöksi. Esimakua tällaisen liiton seurauksista saatiin alkuviikosta. Silloin julkistetun tutkimuksen mukaan maatalouden ympäristötuista ei ole ollut hyötyä ympäristölle.

Viljelijöiden tuloja ne ovat kyllä parantaneet.