Linnake vai turva?

16.5.2014

Minna Suihkonen

Tammikuussa 2014 pieni kalastajavene suuntasi öisellä merellä Turkista kohti Kreikan Farmakonisin saarta. Veneessä matkusti afganistanilaisia ja syyrialaisia turvapaikanhakijoita, joukossa 1–9-vuotiaita lapsia.

Kreikan rajavartiosto huomasi veneen lähellä maan rajaa ja lähti hinaamaan sitä kovalla vauhdilla takaisin kohti Turkkia. Seuraus: turvapaikanhakijoiden alus kaatui ja upposi. Kuolleita 11, joista kahdeksan lapsia.

Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on yksi niistä asiakokonaisuuksista, joissa europarlamentilla on valtaa. Siksi kannattaa tarkistaa, mikä on oman ehdokkaan näkemys ja asiantuntemus aihepiiristä.

Pakolaisavun äskettäin järjestämässä vaalipaneelissa ehdokkaat olivat melko yksimielisiä siitä, että EU:n turvapaikkapolitiikka kaipaa inhimillisempää otetta. Paneelin perussuomalaisen jäsenen Juho Eerolan kannat olivat kuitenkin kylmäävää kuultavaa.

Eerolan mukaan kaikkia turvapaikkaan oikeutettuja ei pidä päästää EU:n alueelle, sillä unioni ei kykenisi ottamaan heitä vastaan. Eerola sijoittaisi rahaa siihen, että unionin naapurimaita autetaan estämään siirtolaisten pääsy Eurooppaan.

Itse asiassa Eerola sanoi suoraan sen, mikä vaikuttaa olevan myös jäsenmaiden julkilausumaton tavoite. Tiukentuva ja teknistyvä rajavalvonta unionin rajoilla, erilaiset yhteistyösopimukset unionin rajanaapurien kanssa ja liikenteenharjoittajille säädetyt rangaistukset luvattomien siirtolaisten kuljettamisesta kertovat, ettei turvapaikanhakijoita haluta päästää EU:n kamaralle.

Äänestyspäätöstä tehdessä kannattaa miettiä, haluammeko Euroopan, jossa uutiset kuolemista unionin rajoilla muuttuvat yhä arkipäiväisemmiksi. Niin kauan kuin maailmassa on konflikteja ja toivotonta köyhyyttä, siirtolaisuusyritykset eivät lopu, vaikka valvontaa kuinka tehostettaisiin. Ihmisten vain on pakko valita yhä vaarallisempia reittejä.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet