Kaupunkilainen voi vaikuttaa – joskus

7.5.2014

Sammeli Heikkinen

Asukas voi vaikuttaa Helsingissä. Ainakin, jos asuu vauraassa, valtapuolueen ydintukialueeseen kuuluvassa kaupunginosassa.

Paloheinän kaupunginosaan on kaavailtu neljää nelikerroksista kerrostaloa joutotontille. Asukkaiden mielestä kerrostalot eivät pientalovaltaiseen Paloheinään sovi, ja kaupunkisuunnitteluviraston ehdotusta on vastustettu. Sivustatukea asukkaat saivat Helsingin Sanomien entiseltä pääkirjoitustoimittajalta, tyhjän tontin vieressä asuvalta Antti Blåfieldilta.

Ja katso, kaupunkisuunnittelulautakunta päättikin, että paikkaan sopivat paremmin matalammat talot.

"Päätökseen vaikutti asukkaiden mielipiteet", lautakunnan puheenjohtaja, kokoomuksen Risto Rautava sanoi Hesarille.

Erikoista kyllä, Rautava oli vain hieman aiemmin haukkunut Ylen haastattelussa asukkaiden kuuntelemisen "vihervasemmiston huijaamiseksi". Mutta silloin olikin kyse Kivinokasta, kerrostaloalueen naapurista, eikä vauraasta, kokoomusta vankasti tukevasta pientaloalueesta.

Ennen Kivinokkaa oli samantapainen tilanne kauempana idässä. Meri-Rastilan täydennysrakennussuunnitelmaa vastustettiin kiivaasti, asukkaat jopa teettivät yhdessä arkkitehtien kanssa vaihtoehtoisen suunnitelman, jolla olisi saatu saman verran asuntoja, mutta arvokas rantametsä olisi pysynyt koskemattomana.

Kaupunginvaltuuston enemmistö käveli asukkaiden yli, Rautava mukana.

Kivinokan kohdalla kaupunkisuunnittelulautakunta päätyi asukkaiden kannalle ja palautti Kivinokan kaavan valmisteltavaksi virkistyskäytön pohjalta.

Rautava jupisi Ylelle "pienen vasemmistoeliitin mökkeilyn" turvaamisesta. Pian sen jälkeen kokoomus ilmoitti, että Kivinokka viedään suoraan kaupunginhallituksen käsittelyyn kaupunginhallituksen puheenjohtajan Tatu Rauhamäen otto-oikeudella. Toisin sanoen kokoomus mitätöi lautakunnan epämiellyttävän päätöksen.

Tämä siitä huolimatta, että kai Kivinokan kehittäminen virkistysalueena vapauttaisi harkitsemaan myös "vasemmistoeliitin mökkeilyä", siis siirtolapuutarhamökkejä, joiden haltijaksi pääsee vain ammattiliiton jäsenkirjalla.

Miksi rakentamisen vastustajille juuri päätään aukonut Rautava myöntyi Paloheinän tapauksessa säyseästi asukkaiden vaatimuksiin?

Paloheinä on Helsingin kokoomuslaisimpia kaupunginosia. Edellisissä kuntavaaleissa kokoomus kahmaisi liki 49 prosenttia äänistä, enemmän kuin periporvallisillina pidetyissä Eirassa, Kulosaaressa tai Etu-Töölössä. Naapurissa Pakilassa kokoomus vei yli puolet annetuista äänistä. Pohjois-Helsingin pientaloseutu on nykyään kokoomuksen vahvinta tukialuetta.

Esimerkiksi Herttoniemessä, johon Kivinokkakin kuuluu, kokoomuksen kannatus oli 18 prosenttia.

Näinkö tylysti tämä menee? Oman puolueen tukialueilla asuvien ääntä kuunnellaan, muualla asuvista ei ole väliksi? Selitys on tuskin näin yksinkertainen. Onhan Paloheinän tapauksessa esimerkiksi kyse paljon pienemmästä asuntomäärästä kuin Kivinokalla.

Mutta kenties "omaksi porukaksi" mielletyn ja lojaaliutensa vaaleissa vahvistaneen asukasjoukon ääniä tulee kuunneltua tarkemmin. Kenties pohjoisen vauraan omakotitaloalueen pilaaminen lisärakentamisella on helpompi hahmottaa kuin itäisen kerrostaloalueen asukkaiden kiintymys lähivirkistysalueisiinsa.

Voi hyvin olla, että Paloheinän asukkaiden huoli liian järeästä kerrostalorakentamisesta oli oikeutettu ja päätös talojen madaltamisesta oikea. Varmasti oli oikein kuunnella paikallisia.

Oikein olisi kuunnella paikallisia myös muualla. Nyt kun tuntuu siltä, että kaupunki käy sotaa asukkaitaan vastaan, paitsi kaavoituksessa, myös koulukysymyksissä. Alue kerrallaan joutuu vastakkain enemmän tai vähemmän kuvitellun kaupungin kokonaisedun kanssa.

Ja sitten ollaan tilanteessa, jossa "Pai­kal­lis­ten ih­mis­ten vas­tus­tus on help­po lei­ma­ta, ja lei­ma­taan, tyy­pil­li­sek­si 'ei mi­nun ta­ka­pi­hal­le­ni' -reak­tiok­si. It­sek­käät ih­mi­set vah­ti­vat omaa re­vii­riään ei­vät­kä vä­li­tä ylei­ses­tä edus­ta", kuten Blåfield kirjoitti.

Asuntoja tarvitaan ja aivan jokaista uutta rakennushanketta vastustaa joku. Paikallisten asukkaiden vastustuksen määrään on kuitenkin mahdollista vaikuttaa.

Kivinokka-asia on lähellä, sillä asun Herttoniemessä. Sinnekin kaupunki esittää täydennysrakentamista, eikä vain yhdelle joutotontille. Käsitykseni perusteella harva vastustaa lähtökohtaisesti uutta, kunhan alueen nykyinen rakenne otetaan huomioon. Kaupunki on kuitenkin onnistunut jo vahvistamaan vastustusta ajamalla hanketta kovin kömpelösti ja tuomalla mukaan uusia ehdotuksia täysin puun takaa.

Entäs jos täydennysrakentamisessa mentäisiinkin niin päin, että ensimmäisessä asukasillassa kaupunkisuunnitteluvirastolla ei olisikaan valmista kaavaehdotusta vaan arvio siitä, kuinka paljon alueelle pitäisi saada uusia asukkaita mahtumaan ja muutama vaihtoehtoinen hahmotelma? Siitä sitten lähdettäisiin sovittelemaan.

Ja toinen juttu: Pitäisikö luopua tuollaisesta Kivinokan kaltaisesta näpertelystä? Kaupungin tavoite on 5 500 uutta asuntoa vuodessa. Kivinokkaan olisi saatu ehkä puolet tuosta. Väistämättä asunnoista olisi tullut myös hyvin kalliita.

Miksei rakenneta korkeaa kerrostaloaluetta nyt vajaakäytössä olevalle Herttoniemen metroaseman seudulle? Miksei siivota ainakin osaa Roihuvuoren teollisuusalueen autokaupoista kehätien varteen ja asuinkerrostaloa tilalle? Omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja, muillekin kuin rikkaille.

Helsingin pitkän aikavälin visiossa Herttoniemen metroaseman seutu on yksi paikallisista keskuksista. Pitäisiköhän alkaa rakentaa sitä sen sijaan, että haaveillaan kalliista pikkutaloista Kivinokan pussinpohjalla? Vai haluaako kokoomus muuttaa "pienen vasemmistoeliitin" alueen pienen oikeistoeliitin alueeksi?

"Kaupungit metsästävät vain hyvätuloisia asukkaita eikä vuokra-asujista oikeasti välitä kukaan"

Tämä Rakennusteollisuuden toimitusjohtajan Tarmo Ripatin kommentti Hesarin huhtikuisesta jutusta vaikuttaa juuri nyt ikävän osuvalta.

helsinki  kokoomus  kivinokka  paloheinä 

Tweet