Vapo

SLL: Turvesoiden päästöt kymmenkertaiset – päästötiedot "unohdettiin" tarkoituksella

4.4.2014 12.45

Sammeli Heikkinen

Suomen turvesoiden päästöt on arvioitu täysin alakanttiin ja ainakin osin tarkoituksellisesti. Näin kertoo Suomen luonnonsuojeluliitto. Liitto perustaa väitteensä muutamaan esimerkkitapaukseen, etenkin Keski-Suomessa Keuruulla sijaitsevan Kalmunevan turvesuon tapaukseen.

SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava selitti perjantaina pidetyssä tiedotustilaisuudessa, että ongelmana ovat nimenomaan rankkasateiden ja tulvien aikana syntyvät päästöhuiput, joita 2000-luvulla käytetty niin sanottu ominaiskuormituslaskelma ole huomioinut käytännössä lainkaan.

Tämän vuoksi turvetuotannon vesistökuormitus voikin Sulkavan mukaan olla jopa kymmenen kertaa arvioitua suurempi. Tiedotustilaisuudessa paikalla ollut Suomen suurimman turveyrityksen Vapon toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny myönsi, ettei turvesoiden päästöjen arviointiin käytetty menetelmä ole ollut toimiva. Hän kuitenkin kiisti SLL:n näkemyksen siitä, että turvesoiden päästöt olisivat paljon arviotua suuremmat.

"Turvesuon pinnalla on aina irtainta kuivaa turvetta. Rankkasateella vesi nousee suolla ja turvepuru jää kellumaan pinnalle", Sulkava selitti nopeiden kertapäästöjen syntyä.

Ja vesi taas virtaa suurimmalla osalla turvesoista tulvimistilanteessa yli matalien patovallien ja vie irtaimen turpeen mukanaan vesistöihin. Tätä kuormitusta ei SLL:n mukaan siis ole Suomessa huomioitu turvesoiden päästöistä puhuttaessa. Niin sanottujen suulakepatojen – tulvatilanteessa avattavien patojen – päästöjä ei ole edes tarvinnut arvioida ennen vuoden 2013 ympäristöohjeuudistusta.

"Päästöjen tarkkailuohjelmassa käydään ottamassa näyte vaikka kahden viikon välein. Mutta päästöhuippuihin pitäisi päästä kiinni heti, kun tulviminen alkaa. Kiintoainepitoisuus laskee jo muutaman tunnin sisällä sateen alkamisesta."

Päästötarkkailusta kerätyistä tilastoista taas saadaan laskennallinen ominaiskuormitus, jota on käytetty 2000-luvulla turvesoiden päästöjen arviointiin luvitusvaiheessa ja myöskin tuotannon aikana.

Sulkavan mukaan ominaiskuormitusluvut ovat kuitenkin täysin pielessä, sillä niissä ei juuri ole huomioitu rankkasadetilanteiden päästöjä. Osittain siksi, ettei niitä ole saatu kiinni, osittain taas siksi, ettei poikkeustilannepäästöjä ole ohjeistuksen mukaan tarvinnut huomioida tilastoinnissa. Tältä osin ohjeistus on kuitenkin muuttunut viime vuonna.

SLL kävi läpi Länsi-Suomen turvesoiden näytteenottoraportoinnin vuosilta 2003–11. Sen perusteella vain 23 kaikista näytteistä oli otettu huippuvirtaamien aikana. Ilmatieteen laitoksen tilastojen perusteella rankkasateita oli kuitenkin ollut yli 900 kertaa.

Esimerkkinä ominaiskuormitusarvion suuresta heitosta käytetyn Kalmusuon vuosittaiseksi kiintoainepäästöksi tuli ominaiskuormituksen perusteella laskettuna noin 1 550 kiloa. Kuitenkin seuraavana vuonna tehtyjen päästömittausten perusteella kiintoainepäästö olikin 16 500 kiloa.

SLL:n mukaan ainakin osa turvealan toimijoista on myös tiennyt ominaispäästöjärjestelmän heikkouden. Ensimmäinen tieteellinen selvitys turvesoiden tulvapäästöistä tehtiin 1984 ja lisää tuli 1990-luvun alussa.

"Itse asiassa silloin tehtiin alalle hyviä ohjeistuksiakin asiaan liittyen", Sulkava kertoo.

Kalmunevan omistava Vapo teki vuonna 2011 aluehallintovirastolle lupahakemuksen, jossa se kertoo, ettei turvesuon päästöjä ole mitattu ennen vuotta 2011.

Kuitenkin saman asiakirjan liitteenä on ely-keskuksen lausunto, jossa on mukana Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen Vapolle tekemä päästöraportti, jossa Kalmunevan päästöt on mitattu esimerkiksi 1995 kesällä jopa 14 000 kiloksi.

SLL:n mukaan mittaustulokset unohdettiin tarkoituksellisesti, kun turvetuotannon päästöarvioinnissa siirryttiin ominaiskuormitussysteemiin.

"Voidaan kysyä, olisiko mikään turvesuo saanut lupaa vuoden 2000 ympäristönsuojelulain voimaantulon jälkeen, jos tiedossa olisivat olleet todelliset päästöt", Sulkava sanoo.

Sulkavan arvion mukaan voikin olla mahdollista, että turpeentuotannon vesistöpäästöt olisivat kymmenkertaiset nykyarvioihin verrattuna. Näin turvekentiltä valuisi vesiin jopa kymmenesosa kaikesta kuormituksesta.

SLL vaatii, että turvetuotannossa on luovuttava ominaiskuormitusarvioinnista ja siirryttävä esimerkiksi turvalaatuun perustuvaan päästöarvioon.

"Jos päästöjä ei saada nykymenetelmin kuriin, pitää vaihtaa menetelmää tai lopettaa turpeentuotanto", Sulkava sanoo.

Infotilaisuudessa syytetyn penkille joutuneen Vapon toimitusjohtajan Yli-Kyynyn vastaus oli ehkä yllättävänkin säyseä.

"Ominaiskuormituslaskelma on ollut väärä, kaikki suot pitää mitata erikseen. Ja näin on, että jos ei voida vesiä puhdistaa, niin tuotantotavan pitää muuttua tai tuotanto lopettaa."

Yli-Kyyny kuitenkin kiisti SLL:n näkemyksen turpeen paljon arvioitua suuremmasta vesistökuormituksesta.

"Siihen ei ole toistaiseksi löytynyt faktatodisteita."

Vapon tuotantojohtaja Pasi Koivisto puolestaan kertoi, että Kalmunevan vesistöpäästöjä tarkkailemaan on hiljan asennettu jatkuvatoiminen mittauslaitteisto, josta pitoisuuksia voi seurata vaikka minuutin välein. Vastaavat laitteet ovat viidellä muullakin Vapon turvesuolla ja niitä on tarkoitus asentaa yhteensä 30 suolle eri puolille maata vuoden 2015 loppuun mennessä.

Sulkavan mukaan jatkuvatoiminen mittari on kyllä hyvä, mutta vain jos turvesuon päästövedet virtaavat ulos mittauskaivojen kautta, eivätkä holtittomasti yli reunavalllien.

ympäristö  turvetuotanto 

Tweet