Komissaarit kaapista!

28.2.2014 12.37

Jukka Vahti

Eurovaalit keväällä 2034: vihreä aalto on pyyhkinyt halki Euroopan ja vihreiden europarlamenttiryhmä on noussut historiallisesti parlamentin suurimmaksi ryhmäksi.

EU:ssa moni asia on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Vain parikymmentä vuotta aiemmin EU:ta pidettiin epädemokraattisena ja byrokraattisena poliittisena luomuksena. Yhteys eurovaalitulosten ja esimerkiksi komissaarien valinnan välillä oli parhaimmillaankin epäselvä. Nyt komission puheenjohtaja on Euroopan pääministeri.

Miten EU:sta onnistuttiin ensimmäisenä maailmassa luomaan ylikansallinen, demokraattinen toimija?

Ensimmäinen askel oli, että komissaarit joutuivat tunnustamaan poliittista väriä.

Vuonna 2034 toinen Euroopan vihreiden kahdesta kärkiehdokkaasta, suomalainen Touko Aalto, 49, on valittu EU:n pääministeriehdokkaaksi.

Aallon ehdokkuutta tukee se, että vihreät ylsivät myös Suomessa selvään vaalivoittoon. Aallon johdolla Euroopan vihreät ovat aloittaneet Brysselissä hallitusneuvottelut vaaleissa toiseksi suurimmaksi ryhmäksi nousseiden liberaalidemokraattien kanssa. Yhdessä ryhmät muodostavat vain niukan enemmistön parlamenttipaikoista, joten ne saattavat tarvita ainakin yhden pienemmistä ryhmistä mukaan EU:n hallitukseen, joka aiemmin tunnettiin nimellä EU-komissio.

Pikakelaus taaksepäin, nykyhetkeen eli eurovaalikevääseen 2014: Suomessa on sovittu puolueiden kesken jo hyvissä ajoin ennen vaaleja, että komissaarin paikka kuuluu kokoomukselle.

Euroopan komission puheenjohtajan paikka on puolestaan perinteisesti kuulunut joko sosialisteille tai konservatiiveille, eikä europarlamentissa ole yhtenäistä oppositiota, joka osaltaan vastaa demokraattisesta valvonnasta. Moni komissaari valitaan europarlamentin ulkopuolelta jäsenmaiden omilla, sekalaisilla perusteilla.

Jo tämän kevään vaaleissa kuitenkin otetaan varovaisia askeleita kohti demokraattisempaa EU:ta. Tätä vaatii esimerkiksi 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus, jossa todetaan – tosin aika epämääräisesti – että eurovaalien tulos pitää ”ottaa huomioon” komission puheenjohtajaa valittaessa.

Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston johtaja Pekka Nurminen sanoo, että kevään vaalien jälkeen testataan uudenlaista vallan jakamisen tapaa.

”Aikaisemmin komission puheenjohtaja valittiin vähän kuin paavi, eli jäsenmaiden johto meni huoneeseen ja tuli sieltä ulos valkoisen savun ja nimen kanssa. Nyt tähän liittyy kriteeri siitä, että vaalien tulos pitää ottaa huomioon ja parlamentin kanssa täytyy käydä neuvottelut. Paavin valinnasta siirrytään lähemmäs pääministerin valintaa”, Nurminen sanoo.

Komission puheenjohtajalta ja komissiolta vaadittaneen myös hallitusohjelman kaltaista toimintasuunnitelmaa, jonka parlamentti vahvistaa samalla kun se valitsee komission puheenjohtajan ja hyväksyy komission. Paljon pitää kuitenkin tapahtua ennen kuin eurovaaleja ja sitä seuraavaa komission kokoamista voi pitää läpinäkyvyyden, tasa-arvon ja demokratian riemuvoittona.

Helsingin yliopiston Eurooppa-verkoston verkoston johtaja Juhana Aunesluoma sanoo, että ensin pitäisi tunnustaa, että komissaarit ovat aatteelliselta pohjalta toimivia poliitikkoja.

”Jos joku kuvittelee, että komissaarit ovat epäpoliittisia teknokraatteja ja edustavat jotain epäpoliittista eurooppalaista etua, niin voisi herätä tähän todellisuuteen. Komissaarit ovat poliittisia toimijoita, jotka toteuttavat – kuten nyt eurokriisin aikana on nähty – poliittista agendaa esimerkiksi talouspolitiikassa.”

Keskeisenä osana komission politisoimista komissaarivalintojen pitäisi liittyä tiiviimmin vaalitulokseen. Aunesluoman mielestä avoin keskustelu Suomen komissaarivaihtoehdoista vaalien alla voisi tehdä vaaleista nykyistä mielenkiintoisempia yleisölle.

”Mielestäni keskustelu itsessään voisi vaikuttaa siihen, että ihmiset menisivät äänestämään. On kuitenkin ihan selvää, että eivät meidän puolueemme tällaista halua, tällä kertaa ei ainakaan kokoomus”, Aunesluoma sanoo.

Julkisessa keskustelussa vaalituloksen ja komissaarivalintojen kytkemistä toisiinsa on vastustettu muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa sillä perusteella, että vaalien yksiselitteisen voittajan määritteleminen voi olla hankalaa. Aunesluoma pitää argumenttia käsittämättömänä.

”Tämä on uskomatonta ja kertoo aika paljon meidän keskustelumme tasosta, etteikö muka tiedettäisi, kuka voittaa vaalit. Tuntuu aika hurjalta, että tällaista kysytään Hesarin pääkirjoituksessa. Jos tällaista kysytään, ollaan jo aika metsässä. Toki se kertoo siitäkin, että emme ole tottuneet ajattelemaan että eurovaaleissa voisi olla voittaja.”

Julkisen keskustelun perusteella moni Suomessa ajattelee edelleen, että europarlamentaarikot istuvat Brysselissä edustamassa maataan, eivät poliittista ryhmäänsä. Tämä vaikeuttaa EU-politiikan hahmottamista.

Jos oletetaan, että vaalien voittaja pystytään määrittelemään ja että eurovaalit ovat vaalit poliittisista vaihtoehdoista siinä missä eduskuntavaalitkin, suomalaisen komissaarin valinta voittajapuolueesta olisi luontevaa.

Euroopan tasolla vaalien demokraattisuutta ja EU-tason parlamentarismia vahvistaisi, jos koko komissio valittaisiin europarlamentaarikkojen joukosta. Tätä ei tosin nykyisissäkään pelisäännöissä mikään estä. Suomessa ainakin sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on ehdottanut, että Suomen komissaariehdokas valittaisiin vaaleissa valituksi tulleiden uusien europarlamentaarikkojen joukosta.

Näin voitaisiin toimia myös eri jäsenmaiden esittämien, vähemmän näkyvien rivikomissaarien kohdalla, jotka nykyisin valitaan tehtäviinsä enemmän tai vähemmän epäpoliittisina henkilöinä vaihtelevilla, maakohtaisilla kriteereillä.

Myös Euroopan parlamentin perussopimuksia käsittelevä valiokunta suositteli vastikään, että mahdollisimman moni tuleva komissaari valittaisiin europarlamentaarikkojen joukosta.

Palataan vielä hetkeksi tulevaisuuteen, kuumaan eurovaalikevääseen 2034.

Komissioon valitaan suurin piirtein yhtä monta miestä ja naista. Tasa-arvosta on tullut itsestäänselvyys, jota ei erikseen säädellä kiintiöillä tai suosituksilla.

Vaaleissa europarlamentin suurimman ryhmän paikalta syrjäytetty ja rökäletappion kärsinyt konservatiiviryhmä ilmoittaa heti vaaleja seuraavana päivänä jättäytyvänsä suosiolla oppositioon.

Vaalitaistelu oli ehkä eurovaalien historian kiivain. Yksi iso kiista vaaliväittelyissä koski EU:n veropolitiikkaa. EU:lla on ollut veronkanto-oikeus vuodesta 2024.

Vihreiden voitto ja konservatiivien vaalitappio lähetti selvän viestin: Ihmiset Ibizalta Inariin halusivat, että entistä isompi osa EU:n keräämistä veroista ohjataan esimerkiksi uusiutuvaan energiaan liittyvään tutkimus- ja kehitystyöhön. Vallassa ollessaan konservatiivit ovat käyttäneet ison osan EU:n verotuloista teollisuuden energiaveroalennusten aiheuttamien aukkojen paikkaamiseen.

Eurooppalaiset äänestivät, politiikka muuttuu.

Tweet