Asunto ensin

14.11.2013

Petra Piitulainen

Kohtuuhintaisen vuokra-asunnon etsimisen voi kohta rinnastaa lottoarvontaan pääkaupunkiseudulla.

Suomessa ei näe ihmisiä nukkumassa pahvilaatikoissa kadulla. Keski-ikäiset, raskaasti päihdeongelmaiset kadun eläjät on siivottu ensisuojiin ja asumisyksiköihin. Ei ole enää poliittisesti korrektia puhua asuntoloista, vaikka olosuhteet joissakin paikoissa ovat melko ennallaan.

Kunnallinen palvelujärjestelmä on toiminut niin, että päihdeongelmaisen asunnottoman pitää sosiaalisesti kuntoutua askel kerrallaan, minkä jälkeen hän on ansainnut oikeuden asuntoon.

Tämän mallin voi ajatella jopa ylläpitävän pitkäaikaisasunnottomuutta. Päihdeongelmasta kuntoutumiseen on melko mahdotonta sitoutua ilman asuntoa.

Asunto ensin -periaate on päinvastainen lähestymistapa. Sen mukaan asunto on edellytys sosiaalisen kuntoutumisen onnistumiselle. Tähän on herätty myös hallitustasolla.

Kokonaisasunnottomuutta on onnistuttu vähentämään, mutta nuorten osuus asunnottomista on kaksinkertaistunut vuodessa. Nuorisotakuusta on unohdettu asuntoasiat kokonaan. Miten voidaan kuvitella opiskelun tai työssä käymisen sujuvan, jos ei ole omaa kotia? Viime vuonna kodittomia alle 30-vuotiaita oli Suomessa yli kaksi tuhatta.

Suomen Asiakastieto on tilastoinut maksuhäiriömerkintöjen jatkavan kasvuaan. Kesäkuun loppuun mennessä uusia merkintöjä oli 20 000 enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Nuoria ryhmästä on kolmannes. Nuorten kyky hallita omaa elämäänsä on jostain syystä heikentynyt.

Tilannetta ei helpota se, että kunnat pakotetaan leikkauksiin. Kouluista on leikattu opinto-ohjaajien, terveydenhoitajien, koulukuraattorien ja -psykologien palvelut lähes olemattomiin.

Juuri ne auttaisivat nuoria elämän hallinnan vahvistamisessa varhaisessa vaiheessa. Nyt ongelman annetaan paisua rauhassa.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimitusharjoittelija.

Tweet