Asiantuntijaryhmä: Talvivaaran alasajoon menisi pari vuotta

11.11.2013 16.13

Sammeli Heikkinen

Kuuden ympäristö- ja luontojärjestöissä toimivan asiantuntijan ryhmä arvioi, että Talvivaaran kaivoksen alasajoon voisi kulua parikin vuotta.

Arvio poikkeaa huomattavasti Talvivaara-asiassa pinnalle ponnahtaneen ympäristökonsultti Tuula Pohjolan ryhmän käsityksestä. Oman asiantuntijaryhmänsä loppukeväästä koonnut Pohjola on puhunut tässä yhteydessä jopa yhdeksästä vuodesta.

Nyt julkisuuteen tullut ympäristöväen ryhmä on lähettänyt Talvivaaraa koskevan avoimen kirjeen kaivoksen tilannetta pohtivalle ministerityöryhmälle. Kirjeen voi lukea vastavedoksi Pohjolan ryhmän julkisuutta paljon saaneille näkemyksille.

Kirje ei ota suoraan kantaa siihen, pitäisikö Talvivaara sulkea.

Siinä kuitenkin muistutetaan, että Talvivaaralla on olemassa kaivoksen sulkemisesta sulkemissuunnitelma ja että bakteeritoimintaa voidaan alkaa hidasta, kun liuotuskasoja ei enää ilmasteta eikä niihin enää syötetä rikkihappoa.

"Kun kasojen ilmastus lopetetaan, metalleja liuottavat bakteerit menettävät lopullisesti muutamassa päivässä kykynsä liuottaa metalleja, sillä tämä reaktio vaatii happea. Ne menettävät myös kykynsä lisääntyä ja muut mikrobit tuhoavat ne vähitellen", ryhmä kirjoittaa.

Veden kierrätystä niin sanotuilla primäärikasoilla sekä metallitehtaan toimintaa pitäisi kuitenkin jatkaa jonkin aikaa, jotta liuenneet metallit saataisiin talteen.

Kun primäärikasat ovat jäähtyneet ja suurin osa metallista saatu niistä pois, ne voidaan purkaa ja jäännösmalmi siirtää niin sanoituille sekundäärikasoille, jotka muutenkin on suunniteltu Talvivaaran malmin viimeiseksi lepopaikaksi. Toisin kuin nykyisessä prosessissa, sekundäärikasoja ei ilmastettaisi, eikä niissä kiertäisi vesi, vaan ne peitettäisiin maalla.

Ryhmän arvion mukaan kaivosalueelle kasaantuneiden jätevesien jälkikäsittely olisi itse asiassa se vaihe, joka veisi alasajosta leijonanosan.

Toinen kirjeessä esitetty vastaväite Pohjolan ryhmän käsitykselle liittyy bioliuotuksen toimivuuteen. Pohjolan ryhmän käsitys on ollut, että prosessi saadaan Suomessakin toimimaan riittävän tehokkaasti. Kirjeessä arvioidaan, ettei Talvivaara saa toimintaansa kannattavaksi muutamassa vuodessa.

Talvivaaran tuotantotahti riippuu siitä, kuinka korkea metallipitoisuus on tehtaalle liuotuskasoilta menevässä liuoksessa. Tänä vuonna se on ollut noin gramma nikkeliä litrassa, kun tavoite on kolme grammaa. Tähän on päästy vain hyvin lyhyen aikaa vuonna 2011.

Kirjeessä katsotaan, että Talvivaaran keskeinen ongelma on se, että nikkeli liukenee liian hitaasti. Ryhmä käyttää Talvivaaran julkaisemia liukenemistietoja, kun se arvioi, että parhaiten toimineesta malmikasasta on saatu 20 kuukauden aikana noin 10 000 tonnia nikkeliä irti siinä olleesta 16 000 tonnista. Muut kasat ovat toimineet tätä heikommin.

Ryhmä arvio, että optimitilanteessa kaivos voisi päästä tämän perusteella noin 24 000 tonnin tuotantoon, mutta todennäköisempi tuotanto olisi 16 – 20 000 tonnia. Kirjeessä katsotaankin, että ainoa tapa kasvattaa Talvivaaran tuotantoa on lisätä primäärikasojen määrää, mikä on tietenkin kallis ratkaisu.

Loppuarvioina kirjeessä sanotaan:

"Talvivaaraa on valmistauduttava rahoittamaan lainarahoituksella tai pääoman nostolla useita vuosia."

Kirjeen kirjoittaneeseen ryhmään kuuluvat dosentti Helvi Leinonen-Tanski, ympäristöasiantuntija Heli Jutila, Talvivaaraa seurannut fyysikkobloggaaja Jakke Mäkelä, biokemisti Jari T Natunen, ympäristöbiologi Juha Mentu sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja Pertti Sundqvist.

Kirjeen mukaan ryhmä on epävirallinen ja epämuodollinen ja se on seurannut Talvivaaran tilannetta keväästä 2011 lähtien. Ryhmä kertoo tehneensä kaivoksesta arviointeja muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton, Kainuun luonnonsuojelupiirin, paikallisten asukkaiden ja tiedotusvälineiden käyttöön.

Kaikilla ryhmän jäsenillä on kytköksiä Suomen luonnonsuojeluliittoon tai muihin ympäristöjärjestöihin.

 

Juttuun lisätty suora linkki kirjeeseen klo 18.25.

kaivosteollisuus  talvivaara 

Tweet