Ristiretkeläinen

4.10.2013 8.24

Sammeli Heikkinen

Arto Koskelo haluaa puhua nautinnosta, ei haitasta. Viinipirun mielestä Suomen alkoholipolitiikka on radikaalia.

Miltä näyttää ristiretkeläinen? Aika tavalliselta. Aavistuksen keskimittaa lyhyemmältä hoikalta mieheltä hillityssä parrassa. Viinipirulta.

Viinipiru on brändi: Arto Koskelon blogin, sen Facebook-sivun ja Koskelon ensimmäisen kirjan nimi. Viinipiru on henkilöitynyt Koskeloksi niin paljon, että eron tekeminen on vaikeaa.

Osittain tämä on kai ollut Koskelon tarkoituskin. Viini ja ruoka ovat vihdoin hänen leipätyötään.

Siihen pääsemiseksi Koskelon piti vain löytää itsestään Viinipiru.

Miten halpaa olutta kippaavasta espoolaisesta nuoresta miehestä sitten tuli Alkoa vastaan taisteleva ristiretkeläinen ja viinifanaatikko?

Suuressa osassa on nautinto: Koskelo on arkipäivän nautintojen puolestapuhuja.

”Kaikki lähti ruuasta. Olen aina tehnyt omat ruokani. Minua alkoi kiinnostaa, mikä sopisi ruokajuomaksi.”

Nyt Koskelo on tavallaan palaamassa ruuan äärelle. Pian ilmestyy yhdessä kolmen kokin kanssa tehty ruokakirja Juuri Nyt, jossa on tarkoitus laajentaa nautiskelun sanomaa.

Joulumarkkinoille tulee myös Pirun hyvä viinikirja, Koskelon toinen viiniteos, jota hän kuvailee perusteokseksi.

”Kirjassa käännetään ympäri tapoja, joilla viiniä yleensä käsitellään. Viinikirjojen kuvissa on aina italialaisia viinitarhoja. Tässä on esimerkiksi viinin juontia Kalliossa.”

Viinipiru – lupa läikyttää ilmestyi vuosi sitten. Se on eräänlainen viiniseikkailukirja. Koskelo käsittelee eri maiden viinejä välillä kaoottisten matkojensa kautta. Jo sitä ennen Koskelon viiniblogi oli Suomen suosituin. Kirjan julkaisun jälkeen Koskelo laskee siirtyneensä ammattimaiseksi viinimieheksi.

”Vaaditaan puolineuroottinen, uutta stimulaatiota etsivä viritys, jotta viinihommiin ajautuu näin syvälle. Suurin osa ihmisistä palaa aina siihen samaan, jos löytävät jotain hyvää. Mä haluan etsiä aina uusia nautintoja.”

Kirjoittajana Koskelo on halunnut tehdä uniikkia tekstiä: ihmisiä kiinnostaa se, mitä ei muualta saa.

”Kirjoitin itseni mukaan Viinipiruun, lisäsin härskisti huumoria ja outoa yhteiskunnallisuutta.”

Sekoitus toimi. Viinipiru sujahti suomalaisen viinikulttuurin aukkoon.

”Olen sosiologi, ja viini kiinnostaa minua siksi, että se on kulttuurin murroskohdassa: yhtä aikaa arvostettu nautintoaine ja hengenvaarallinen paheksuttu juoma.”

Viinin kaksoisluonne pätee Suomessa ja parissa muussa Pohjoismaassa. Näin Koskelo kuvaa tilannetta: Suomessa alkoholipolitiikkaa ja suurta osaa julkisesta keskustelusta hallitsee alkoholin haitoista puhuminen. Virallisesti alkoholijuomia pidetään vain jonakin, joka kuljettaa niiden sisältämän vaarallisen myrkyn ihmisten kehoihin. Ihmisten, jotka eivät itse osaa juomistaan hallita.

Tästä näkemyksestä Koskelolla on paljon sanottavaa. Siis tosi paljon.

Suomalaisen alkoholipolitiikan ydin on Koskelon mukaan pimeä ja mätä.

Se perustuu oletukseen siitä, että ihmisten juomista voi ja pitää kontrolloida. Kuten tuore sosiaali- ja terveysministeri Susanna Huovinen (sdp) asian ilmaisi: kansalaiset eivät tajua olla juomatta liikaa.

”Tämä on Suomen kriittinen ero verrattuna vaikka Saksaan. Suomessa pullossa asuu henki, joka on ihmistä vahvempi. Tämä ajatus viinapirusta ja suomalaisen huonosta viinapäästä luotiin viime vuosisadan alussa. Me olemme häpäisseet itsemme omissa silmissämme.”

Sosiologi Koskelon sisällä herää ja alkaa puhua kontraproduktiivisuudesta ja sekundäärisestä poikkeavuudesta.
Selvin esimerkki alkoholipolitiikan kääntymisestä itseään vastaan on kieltolaki, joka opetti suomalaiset juomaan kirkasta viinaa, hävitti olutkulttuurin ja nosti alkoholinkulutuksen moninkertaiseksi. Se on kontraproduktiivista.

Sama ilmiö on Koskelan mukaan töissä edelleen.

”Meidän alkoholipolitiikkamme on radikaalia alkoholipolitiikkaa. Siinä yksilön pitää mennä tiettyyn muottiin, jotta kelpaa valtiolle.”

Tästä johtuva sekundäärinen poikkeavuus ilmeni vuoden 2004 alkoholiveron alennuksen jälkeen. Kun veroja alennettiin, alkoholin kulutus kasvoi ja viinakuolemakäyrä loikkasi.

Ihmisille oli niin pitkää tolkutettu, että heidän viinankäyttönsä ja juomatapansa ovat holtittomia, että ihmiset käyttäytyivät sen mukaisesti. Näin Koskelo uskoo. Hän myös uskoo, ettei verotasoa olisi pitänyt nostaa ja kääntää taas alkoholipolitiikan ruuvia kireämmälle.

”Siinä hötkyiltiin turhaan. Jos ongelmanuorelle annetaan mahdollisuus ja se mokaa, eikä sille enää anneta uutta mahdollisuutta, se ei varmasti paranna tapojaan. Mutta jos sille annetaan toinen mahdollisuus, se ehkä alkaakin toimia vastuullisesti. Suomessa olisi pitänyt odottaa.”

Höllempää alkoholipolitiikkaa vaatii moni. Netissä äänessä ovat viini- ja olutharrastajat, joiden kriittisiä puheenvuoroja Panimoliitto levittää oman propagandansa yhteydessä. Keskeinen valituksen aihe on Suomen korkea alkoholiverotus.

Koskelon mielestä alkoholiverotus voisi pysyä suurin piirtein ennallaan. Ristiretkeläisen perivihollinen on Alko.

”Vaikka se on monopoli ja vaikka sen kateprosentti on korkein koko Euroopassa, tulos on vain 50 miljoonaa. Uskomattoman tehoton yritys.”

Koskelo kuitenkin veti päälleen Alko-paidan, kun hänet pyydettiin keväällä MTV3:n Huomenta Suomeen keskustelemaan viinistä ja alkoholista. Paita oli itse teetetty ja televisioväki joutui pohtimaan, rikotaanko tekstillä alkolilainsäädäntöä. Koskelo sai pitää paidan päällään.

Hän arveli, ettei toiste enää pääse televisioon. Sitten Maikkarilta soitettiin ja Koskelo pyydettiin aamuohjelman viiniosuuden vetäjäksi.

Kuinka paljon Koskelo sitten juo itse viiniä? Joka päiväkö?

”Kyllä. En aina lounaalla, mutta päivällisellä kyllä. Toki välillä on hyvä pitää päiviä, ettei juo alkoholia ollenkaan.”

Koskelon kotona on aina avoinna kaksi, kolme tai neljä viinipulloa. Siitä voi ottaa jonkin suurin piirtein sopivan juoman ruokapöytään. Kovin tarkkaan Koskelo ei tosin viiniä valitse eikä hän myöskään välitä, millaisesta lasista sitä juo.

Nyt olisi sopiva hetki tehdä alkoholinkäytön riskitesti eli täyttää audit-lomake. Meneekö Koskelolla riskiraja rikki? Koskelo ei kuitenkaan halua täyttää lappua.

Hän myöntää, että alkoholia voi käyttää liikaa ja joillekin se ei sovi.

”Liikaa on sellainen, josta aiheutuu haittaa itselle tai muille. Alkoholismi on siitä uniikki sairaus, että se pitää diagnosoida itse, sitä on vaikea mitata ulkoa.”

Entä juoko Koskelo itse viiniä alkoholin vai maun takia?

”Brittiläisen Decanter-lehden kyselyssä 35 prosenttia vastaajista väitti – siis valehteli – että joisi viiniä, vaikkei siinä olisi alkoholia.  Alkoholi tuo viiniin rakennetta ja makua.  Sitä paitsi hiprakka on mahtava olotila. Sitten kun alkaa päästä heittää, silloin ei ole enää kenelläkään hauskaa.”

Viini on ennen kaikkea nautintoaine. Makuineen ja alkoholeineen. Koskelon mielestä suomalainen yhteiskunta on nautintokielteinen. Ihanne on maratoonari ja nimenomaan tämän edustama kieltäymys. Hän puhuu habituspelistä, jossa kamppailevat burnoutin partaalla kamppailevat supersuorittajat.

Koskelo sanoo olevansa levoton luonne. Ensimmäisen viinijuttunsa hän kirjoitti Helsingin Sanomiin 2006. Siitä lähtien hän on tehnyt sekalaista silpputyötä freelance-toimittajana ja matkustellut – paljon. Huomenta Suomen viinipiruksikin hän on lupautunut vain jouluun asti.

”Viinin perässä pitää matkustaa. Suurin osa hyvistä viineistä ei ole Suomessa myynnissä. Viinihomman yhteydessä pääsen matkustamaan, vaihtamaan maisemaa. Sen jälkeen on taas hetken levollinen olo.”

Epäsäännöllinen kirjoittajan elämä sopii hyvin viinin- ja ruuanmaistelijan luonteeseen.

Levottomuus ei ole hävinnyt, vaikka nykyään hänen perheeseensä kuuluu puolison lisäksi kolmivuotias tytär.
Vaikuttiko lapsen saaminen viiniharrastukseen?

”Ei. Lapsi sanoo, että lapset tykkää mehusta ja aikuiset viinistä. Ja niinhän se menee.”

Juoko hiprakan puolestapuhuja sitten itse koskaan kunnon kännejä?

”Joo. Nykyään kyllä harvoin. Mutta oltiin vähän aikaa sitten kavereiden kanssa mökillä ja syötiin 15 kiloa ribsejä. Ja juotiin. Kyllä sen arvaa, mihin se johti.”

Viinipirun suositukset

Vihreä Lanka pyysi Koskeloa suosittelemaan kohtuuhintaisia, Alkon valikoimasta löytyviä luomuviinejä.

Valkoviini: Meinklang Grüner Veltliner 9,99 €. ”Sopivan kuuhullu tuottaja Itävallasta, jonka viini maistuu joka vuosi erilaiselta mutta aina hyvältä.”

Punaviini: Casa Catelli Montepulciano d’Abruzzo 8,62. ”Simppeli ja suoraviivainen italopunkku Abruzzosta. Maistuu snadisti viilennettynä oikeastaan minkä tahansa ruoan kanssa.”

Arto Koskelo

• Syntynyt Espoossa 1980 ja käynyt siellä koulut lakkiaisiin saakka.
• Muutti Helsinkiin armeijan jälkeen.
• Valmistui Helsingin yliopiston sosiologian laitokselta 2007.
• Toinen kuun lopussa Espanjassa pidettävän kansainvälisen digitaaliseen viiniviestintään keskittyvän konferenssin pääpuhujista.
• Asuu Helsingin kantakaupungissa puolisonsa ja kolmivuotiaan tyttärensä kanssa.

Tweet