Poikki ja pinoon

14.2.2008 23.00

Hanna Eriksson

Suomi tekee pikavauhtia suunnitelman luonnonvarojen käytöstä. Muuten sen tekee joku muu.

 

Suomella on taskut täynnä strategioita, mutta yksi on joukosta poissa.

”Luonnonvarojen käyttö on tulevaisuudessa yhtä tärkeä kysymys kuin ilmastonmuutos on nyt”, Eeva Hellström Suomen metsäyhdistyksestä tiivistää tilanteen.

Kiihkeä kilpailu luonnonvaroista, raaka-aineiden hinnannousu maailmanmarkkinoilla ja luonnonvarojen liikakäytön aiheuttamat ympäristötuhot ovat herättäneet suomalaiset valmistelemaan pikaisesti luonnonvarastrategiaa.

Tämänkin strategian kummisetä on Esko Aho ja hänen johtamansa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, joka käynnistää valmistelun.

Strategian teko alkaa ensi syksynä ja sen pitäisi olla valmis ensi vuoden alussa.

Ei ole kuitenkaan ole päätetty, kuka strategian tekee. Esiselvitystyössä on ollut mukana lähinnä elinkeinoelämän ja ministeriöiden edustajia, vaikka ympäristöjärjestöillä olisi varmasti myös sanansa sanottavana luonnonvarojen käytöstä. Sitra palkkaa strategiahankkeen vetäjän kevään aikana.

”Asiasta ei ole Suomessa kellään kokonaiskäsitystä”, toteaa Eeva Hellström. Hän veti tammikuussa työnsä päättänyttä luonnonvaraosaamisen Luodin-hanketta, joka tehtiin Suomen metsäyhdistyksen aloitteesta.

Suomen luonnonvarojen päällä istuu kolme ministeriötä, kymmeniä teollisuudenaloja ja runsaat viisi miljoonaa suomalaista. Kaikki hamuavat omaa osaansa.

 

”Luonnonvarat eivät tällä käyttövauhdilla riitä kaikille. Käytämme niitä selvästi enemmän kuin mitä pallomme kestää. Suomalaiset teollisuudenalat, jotka ovat riippuvaisia raaka-aineista kuten puusta tai metalleista, käyvät kovaa kilpailua niistä jo nyt”, Hellström toteaa.

Suomalaiset käyttävät kansainvälisesti vertailtuna luonnonvaroja paljon. Metsäteollisuus, energiateollisuus, rakennusteollisuus ja metalliteollisuus ovat kaikki erittäin riippuvaisia raaka-aineista. Suomessa käytetään vuosittain roudan ja kylmän ilmaston takia rakentamiseen noin 20 000 tonnia kiviainesta, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin Keski-Euroopassa.

Suomi on lisäksi riippuvainen fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Öljyn nopea hinnannousu on nostanut lämmittäjien kainaloihin kylmän hien.

”Suurten maiden, kuten Kiinan ja Intian väestö kasvaa. Kun näiden maiden elintaso nousee ja kulutus lisääntyy, luonnonvarojen käyttö ja energiantarve lisääntyvät koko ajan. Myös hinnat nousevat. Samalla luonnonvaroja on entistä hankalampi saada”, Hellström ennustaa.

Suomi ei ole herännyt luonnonvarojen niukkuuteen ensimmäisten joukossa. YK käynnisti jo viime vuonna kansainvälisen luonnonvarapaneelin, International Panel for Sustainable Resource Management, jonka tehtävänä on koota hajallaan oleva tieto luonnonvaroista päätöksentekijöiden käsiin.

Toisaalta Suomi ei ole jäänyt viimeiseksikään. Monet muut maat kaivelevat vielä hajamielisesti napaansa.

”Jos aloitamme valmistautumisen nyt, voimme ehkä myöhemmin vaikuttaa siihen, miten luonnonvarojen käyttöä kansainvälisesti ohjaillaan”, Hellström sanoo.

Luonnonvarastrategian valmistelu pitäisi Hellströmin mukaan aloittaa ekotehokkuudesta.

”Jos pystymme tekemään vähemmistä raaka-aineista enemmän, emme tarvitse niitä niin paljon. Se lisää kilpailukykyä ja edistää kestävää kehitystä. Jos uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä voisi korvata uusiutuvilla, se olisi myös kilpailuvaltti. Tällaisella tiedolla on kysyntää kansainvälisesti.”

Hellströmin mukaan kestävän kehityksen edistäminen on avainasia.

”Mutta kansallinen kilpailukyky on yhtä tärkeää.”

Suomen vahvuuksia ovat runsaat ja hyvälaatuiset luonnonvarat. Keskeisimpiä heikkouksia ovat Suomen riippuvuus luonnonvaroista ja uusiutuvien sekä uusiutumattomien luonnonvarojen runsas käyttö. Siihen ei ole varaa, sillä esimerkiksi Suomen tymäkät metsät, puhdas vesi ja kaivokset kiinnostavat pian muitakin kuin suomalaisia.

”Metsien merkitys kasvaa tulevaisuudessa, erityisesti jos niitä aletaan käyttää biodieselin tuotantoon”, arvioi professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta.

”Metallien käytössä pitäisi päästä säästäväisyyteen ja löytää niiden parhaat käyttökohteet. Tällaisen vanhan valtion kuin Suomi pitäisi pyrkiä siihen, ettei metallien käyttöä tarvitsisi lisätä yhteiskunnassa”, Seppälä toteaa.

Pitäisikö Suomen metsistä sitten tehdä muuta kuin vessapaperia? Pitääkö Suomen lähteä kuopsuttamaan naapurimaiden kaivoksia vai maata äksänä omien malmiensa päällä? Minkälainen luonnonvarastrategia saa Suomen sätkimään vielä sadan vuoden päästä?

Visiot ovat vähissä, eikä näihin kysymyksiin halua kukaan ottaa vielä kantaa. Sitran edustajana Luodin-työryhmässä toiminut ohjelmajohtaja Jukka Noponen ei halua kommentoida sitä, mihin suuntaan strategian pitäisi raaka-aineiden käyttöä ohjata eikä sitä, onko Suomen luonnonvarojen käyttö nyt kestävällä pohjalla.

”Tätä asia pohditaan strategiatyössä. Tuotteiden jalostusastetta voi tietenkin aina nostaa. On varmasti yleinen tavoite, että käytämme tehokkaammin kaiken, mitä maasta otamme”, Noponen sanoo.

metsäteollisuus  öljy  raaka-aineet  luonnonvarat 

Tweet