Sammeli Heikkinen

Talvivaaran lähivesien särjissä vaarallista raskasmetallia - Pahiten saastuneissa vesissä kalakato

20.8.2013 15.58

Sammeli Heikkinen

Talvivaaran kaivoksen lähijärvien kaloihin on kertynyt erittäin vaarallista raskasmetallia, kadmiumia. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kertoi tiistaina, että kadmiumin enimmäisrajan ylittäviä pitoisuuksia mitattiin lähinnä särjistä.

Koekalastusten perusteella näyttää myös siltä, että pahimmin päästöjen vaivaamista vesistä kalat ovat vähentyneet tai jopa hävinneet. Kuolleita kaloja ei kuitenkaan ole juuri löytynyt. Kesällä kalatilanne näytti hieman paremmalta kevättalveen verrattuna.

RKTL on käynyt koekalastamassa lähijärvillä nyt kolme kertaa. Eviran nyt julkistamat tulokset koskevat maalis-huhtikuussa toisella kerralla kalastettuja kaloja. Talvivaaran päästöjen vaikutukset näkyvät Oulujoen vesistön Kolmisopessa ja myös suuremmassa Jormasjärvessä.

Evira löysi kaikista Kolmisopesta pyydetyistä särjistä huomattavasti enimmäispitoisuusrajaa (0,05 milligramma per kilo) enemmän kadmiumia. Kaikkiaan yhdestätoista särjestä mitattiin keskimäärin 0,18 milligrammaa kadmiumia kilossa, pahiten saastuneessa lihassa raskasmetallia oli liki 0,4 milligrammaa kiloa kohti.

Lisäksi yhdessä viidestä saaliiksi saadusta mateesta mitattiin enimmäisrajan ylittävä kadmiumarvo.

Eviran erikoistutkija Eija-Riitta Venäläinen kertoi Vihreälle Langalle, että kadmium kertyy erityisesti sisäelimiin. Esimerkiksi hirvillä kadmiumpitoisuus voi olla koholla maksassa, vaikkei lihassa näy mitään poikkeavaa.

"Kaloista otettiin näytteet lihasta, koska sitä käytetään ravintona. Sisäelimiä, maksaa ja suolensisältöäkin on pakkasessa paljon. Emme ole niitä vielä ehtineet tutkia, mutta varmaan jossakin vaiheessa tutkitaan."

Venäläisen mukaan kadmiumin saastuttaman kalanlihan syöminen satunnaisesti ei ole vaarallista, ainakaan, jos pitoisuudet ovat nyt mitatulla tasolla. Jos kalaa syö säännöllisesti, niin kadmium voi olla vaaraksi.

Talvivaaran lähivesien särkien kadmiumpitoisuuksia on vaikea verrata "yleiseen tasoon", sillä verrokiksi hieman kauempana sijaitsevista vesistä pyydettyjä kaloja ei ole ennätetty tutkia. Venäläinen arvioi, ettei pitoisuuden kohoaminen tälle tasolle ole ainakaan tavallista.

Evira teki suppean, alle sata kalaa käsittäneen tutkimuksen 2004. Tuolloin tutkituista siioista, hauista, muikuista ja muista ruokakaloista ei löytynyt mistään yli 0,01 milligrammaa kadmiumia kilosta.

RKTL:n koekalastusten perusteella Talvivaaran päästöt näyttävät vaikuttaneen kalojen elinalueisiin. RKTL:n tutkija Pekka Korhonen kertoo, että kevättalven koekalastuksissa saalista tuli normaalisti suuremmista Laakajärvestä ja Jormasjärvestä. Myös Kolmisopesta tuli kalaa "odotusten mukaisesti".

Sen sijaan Vuoksen vesistössä kaivoksen eteläpuolella sijaisevassa Kivijärvessä tilanne oli toinen.

"Länsipäästä saimme kalaa aivan eri lailla kuin itäpäästä. Itäpäässä kuormitus ilmeisesti vaikutti asiaan."

Talvivaaran kaivokselta virtava Lumijoki laskee järven itäpuolelle. Juuri sen kautta pääsi viime marraskuussa Vuoksen vesistöön valtavasti jätevettä.

Korhosen mukaan heikoin kalatilanne oli kuitenkin Oulujoen vesistön puolella pienessä Kalliojärvessä, joka on Salmisen jälkeen toisiksi lähimpänä Talvivaaran kaivosta.

"Vesi poikkesi selvästi muusta alueen vedestä, se oli kristallinkirkasta. Järvestä saatiin vain yksi hauki."

RKTL:n kolmas koekalastus tehtiin loppukeväästä ja kesällä. Kalaa tuli ylipäätään selvästi enemmän vuodenajasta johtuen. Korhosen mukaan Kivijärven itäosan tilanne näytti kuitenkin parantuneen. Kalliojärvestä kalaa tuli edelleen hyvin vähän.

Kuolleita kaloja RKTL:n koekalastuksissa ei ole tänä vuonna löytynyt. Kolmannen kalastuskierroksen tutkimustulokset tulevat Eviralta syksyn aikana.

päästöt  talvivaara 

Tweet