Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
11.6.2013 11.52
Minulla on ongelma. En tiedä, miten pitäisi suhtautua siihen, että romaanissa on hahmojen kirjoittamia lukuja. Jonathan Franzenin erinomaisessa Vapaudessa minua häiritsi se, että yhden hahmon päiväkirja oli niin hyvin kirjoitettu, ettei se tuntunut aivan uskottavalta.
Jennifer Eganin Sydäntornissa minua häiritsee päinvastainen ongelma: suuri osa kirjasta on yhden hahmon vankilan kirjoituskurssilla kirjoittamaa hieman kömpelöä ja sekavaa tekstiä. Jotenkin tuntuu siltä, ettei tällainen ratkaisu ole hyväksyttävä selitys huonolle tekstille. Ehkä Franzenin tapa on kuitenkin pienempi paha.
Sydäntorni ei kuitenkaan ole huono kirja ja tekstikin on kyllä ihan luettavaa. Juoni on kuitenkin vähän köyhä eikä tarina oikein ime mukaansa. Vasta viimeiset parikymmentä sivua on laadukasta ja menevää kerrontaa, mikä saa kaiken aiemman tuntumaan suurelta haaskaukselta.
Jennifer Egan: Sydäntorni. Tammi 2013. Suomentanut Heikki Karjalainen.
Tweet