Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Tyhmä, tyhmempi, netti
Juha Peurala
Anarkisti-clippy opettaa. Internet ei tyhmennä, vaan valmentaa meitä uusiin tehtäviin esimerkiksi ovenpönkkinä ja loton virallisina valvojina.
10.6.2013
Tolkuton internetin selailu tekee meistä höselöitä.
Nimimerkki ”Mielelläni olisin nero” kysyy: Kun kaikki tieto on helposti saatavilla, tyhmentääkö se ihmisiä, kun mitään ei tarvitse enää muistaa tai päätellä itse?
Eno vastaa: Kaiken tiedon nopea saavutettavuus tekee ihmisistä tylsempiä. Jopa meillä Matkahuollon baarissa hyvin alkaneet väittelyt siitä, miksi James Bond halusikin martininsa ravistettuna eikä sekoitettuna, tyssähtävät alkuunsa, kun joku kaivaa esiin älypuhelimensa ja soittaa googleen.
Tiedon selvittyä kaikki tuijottavat toisiaan ja yrittävät miettiä uutta keskustelunaihetta, vaikka tuosta oltaisiin vielä viisi vuotta sitten jauhettu pari tuntia, lyöty vetoa ja lopuksi tapeltu. Nyt lopuksi kaikki vaan selaavat älypuhelimiaan.
Netin tyhmentävästä vaikutuksesta ollaan tiedepiireistä oltu ihan aidosti huolissaan. Eniten netti tuntuu tuhoavan keskittymiskykyä. Ihminen seuraa luonnostaan kiinnostavinta ärsykettä, ja etenkin sosiaalinen media työntää sellaista tavaraa ulottuville jatkuvasti. Nettiä luetaan huomattavasti pinnallisemmin kuin kirjaa: Kiinnostavakin teksti saatetaan harppoa ja jättää lopulta kesken.
Aivotutkimuksissa on todettu, että nettiä selatessa aktivoituvat aivan toiset aivojen osat kuin kirjaa lukiessa. Tästä voisi päätellä, että surffaamalla ei voi tulla ainakaan kirjaviisaaksi.
On netistä jotain hyötyäkin aivoille. Sen käyttö harjoittaa työmuistia, päätöksentekoa, asioiden nopeaa yhdistelyä ja monien tehtävien samanaikaista suorittamista. Valitettavasti nämä aivopiirteet eivät juuri auta syvällisen ymmärryksen ja tietämyksen syntymisessä tai aidosti uusien asioiden luomisessa.
Pahinta on, että tämä prosessi aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoissa. Siinä mielessä netti tosiaan tyhmentää: se tekee meistä nopealiikkeisiä höselöitä, jotka tarttuvat jatkuvasti kiinnostaviin mutta kokonaisuuden kannalta merkityksettömiin yksityiskohtiin.
Silti, en nyt olisi lyömässä nauloja inhimillisen viisauden arkkuun. Elämme selvästi siirtymäaikaa. Aivot voi opettaa myös takaisin hitaampaan mutta syvällisempään ajatteluun. Tämä tapahtuu esimerkiksi lukemalla kirjoja ja pohdiskelemalla niitä. Ehkä tulevaisuudessa osataan nuorten koulutuksessa kiinnittää huomiota myös tiedon syvempään prosessointiin.
Sitten ovat tietenkin tyypit, joiden mielestä jo kirjoitustaidon keksiminen tuhosi kaiken. Sokrates kertoo tarinan Egyptin kuninkaasta, joka moitti Jumalan lahjoittamaa kirjoitustaitoa: se loisi vain unohdusta, sillä kenenkään ei enää tarvitsisi yrittää muistaa mitään. Mutta mitä tästä muistuttaminen auttaa, kun Sokrates ei ole Twitterissä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
