Ydinvoiman rautarouva

23.11.2007 0.00

Taina Tervonen

Arevan pääjohtaja Anne Lauvergeon aikoo kääntää Olkiluodon tuomat tappiot voitoksi. Kaikkine ongelmineenkin Olkiluoto kolmonen on yhtiön valttikortti.

Kun fyysikko Anne Lauvergeon astui Arevan johtoon 2001, Tšernobylin katastrofi oli vielä tuoreessa muistissa. Lauvergeon, presidentti François Mitterrandin entinen henkilökohtainen avustaja, oli loikannut muutama vuosi aiemmin teleyhtiö Alcatelin johdosta ydinvoimabisnekseen, koska hän vainusi, että ympäristömuutos ja öljyvarojen väheneminen petaisivat kaikesta huolimatta ruusuisen tulevaisuuden atomienergialle.

Lauvergeon, 48, on tehnyt Arevasta taitavalla markkinointistrategialla kuudessa vuodessa ”saasteettoman energian” täyden palvelun talon ja ydinvoimasta ympäristöystävällisen vaihtoehdon. Koko atomi-sana on julistettu pannaan, ja yrityksen kotisivuilla vilistää tämän tästä ”kestävää kehitystä”.

Lauvergeon nyrpistää nenäänsä, kun amerikkalaiset lehdet tituleeraavat häntä ”Atomic Anneksi”. Jos Lauvergeonilta kysytään, ydinvoima on vihreä vaihtoehto.

Hupaisaa kyllä, Anne Lauvergeon päätyi Arevan johtoon osittain vihreiden ansiosta. Ollessaan hallituksessa Ranskan vihreät painostivat pääministeri Lionel Jospinin nimittämään nuoren ja avointa keskustelukulttuuria kannattavan Lauvergeonin Arevan edeltäjän Cogeman johtoon 1999.

Anne Lauvergeonin ensimmäisiä voittoja Arevan johdossa oli uudenlaisen reaktorimallin myyminen suomalaiselle Teollisuuden voimalle TVO:lle. Eurooppalaisen painevesireaktorin EPR:n prototyypin rakentaminen puhtaasta luonnosta tunnettuun pohjoismaahan sopi Arevan strategiaan mainiosti. Arevan mukaan EPR on maailman edistyksellisin ja turvallisin ydinreaktori.

Olkiluoto kolmonen ei kuitenkaan ole valmistunut aikataulussa. Se on aiheuttanut Arevalle valtavat tappiot. Elokuussa ranskalainen talouslehti La Tribune uutisoi tappioiden nousseen jo 1,5 miljardiin euroon, eli puoleen reaktorin kauppahinnasta.

Kun Ranskan hallitus kesäkuussa 2006 valitsi Arevalle johtajaa seuraavaksi viisivuotiskaudeksi, Olkiluodon ongelmat olivat vähällä estää Lauvergeonin uudelleenvalinnan. Pahat kielet juorusivat, että ydinvoiman rautarouva oli myynyt ensimmäisen pestinsä aikana vain kaksi reaktoria – Olkiluoto kolmosen ja Ranskan Flamanvilleen suunnitellun samantyyppisen laitoksen – ja niistäkin toinen oli vuoden myöhässä aikataulusta.

Yhtiö oli käynyt pitkiä neuvotteluja kiinalaisten kanssa, mutta nekin kariutuivat. Neljän reaktorin sopimus meni Arevalta sivu suun amerikkalaiselle Westinghouselle, koska Lauvergeon piti päänsä eikä suostunut luovuttamaan kiinalaisille tietotaitoa kaupan kylkiäisinä.

Asiaa pahensi kantelu, jota ympäristöjärjestöt valmistelivat Euroopan komissiolle. Sen mukaan Ranskan vientiluottovakuutusvirasto Cofacen TVO:lle myöntämä 570 miljoonan euron takaus paransi Arevan asemia Olkiluodon reaktorikaupan neuvotteluissa vastoin EU:n kilpailulainsäädäntöä.

Kulisseissa moni vaati Lauvergeonia erotettavaksi. Rautarouva onnistui kuitenkin vakuuttamaan Ranskan hallituksen kestävään kehitykseen nojaavalla strategiallaan, ja hänet nimitettiin Arevan johtoon toiseksi viisivuotiskaudeksi.

Sittemmin Olkiluodon aikataulua on lykätty lisävuodella. Olkiluodosta on kuitenkin kaikkine ongelmineenkin muodostumassa yrityksen mainosvaltti.

Olkiluodon referenssiarvo Arevalle näyttää vain kasvavan sitä mukaa, kun laitoksen toimitusaikataulu venyy. Kun myöhästymisten syytä tiedustellaan, Lauvergeon syyttää Suomen Säteilyturvakeskusta liian tiukasta valvonnasta – tietäen hyvin, että tämän valvonnan läpäiseminen on Arevan valttikortti.

EU:n kilpailuviranomaisille tehty kantelukin on enää huono muisto: syyskuussa 2007 komissio totesi, ettei TVO:lle myönnetty takaus ollut piiloteltua valtiontukea.

Olkiluoto kolmosen rakennustyöt ovat kesken, mutta Areva tähyilee jo muualle. Maailman ydinvoimamarkkinat ovat kasvussa, eikä kilpailijoita ole pilvin pimein.

Olkiluodon prototyypistä saatu kokemus on valttia EPR-reaktorin myymisessä muualle. Suomalaisten koekaniinien jälkeen minkään muun maan ei tarvitse ostaa uutta reaktorityyppiä kuin sikaa säkissä.

Britannia ilmoitti viime kesäkuussa päätöksestään panostaa ydinvoimaan. Muutama viikko myöhemmin Areva jo tiedotti hakeneensa maan säteilyturvaviranomaisilta lupaa EPR-reaktorille.

Yhdysvaltain markkinoilta Areva on etsinyt jalansijaa jo kaksi vuotta. Areva on yhdistänyt voimansa amerikkalaisen Constellation Energyn kanssa UniStar-nimikkeen alle. Neljä paikallista sähköntuottajaa on jo kallistunut Arevan reaktorityypin kannalle. Ensimmäisen reaktorin pitäisi nousta Marylandiin 2015.

Ja onneksi on Kiina. Viisi vuotta kestäneiden neuvotteluiden jälkeen Lauvergeonin työ palkittiin. Areva on saamassa sopimuksen kahden reaktorin toimittamisesta eteläkiinalaiselle ydinvoimayhtiölle.

Presidentti Nicolas Sarkozyn arvellaan virallistavan kaupan Pekingin-vierailullaan marraskuun lopussa. Huhujen mukaan sopimukseen sisältyy kaksi Macaon ja Hongkongin lähelle suunniteltua reaktoria, joiden yhteiskauppahinnan arvioidaan olevan 3,5–4 miljardia euroa.

Lisäksi kauppaan arvellaan kuuluvan reaktorien käyttämän rikastetun uraanin toimittaminen kahdenkymmenen vuoden ajan. Arevalle tämä toisi 1,5–2 miljardin euron lisätulot.

Raaka-ainetuotanto on osa Lauvergeonin strategiaa. Maailman uraanivarastot eivät ole rajattomat. Se on huomattu Ranskassa, jossa vielä 1985 louhittiin yli kolmetuhatta tonnia uraania, mutta 2006 enää viisi tonnia.

Toistaiseksi raaka-aineen saanti on ollut Arevalle helppoa, sillä yrityksellä on omia kaivoksia maailman köyhimmässä maassa Nigerissä. Siirtomaa-ajalta perityt suhteet paikalliseen hallintoon takasivat vielä muutama vuosi sitten Arevalle yksinoikeuden ja todella halvat hinnat. Vaikka Nigerin hallitus purki Arevan yksinoikeuden ja nosti hintoja 40 prosentilla viime elokuussa, nigeriläinen uraani maksaa Arevalle edelleen vain noin 61 euroa kilolta – reilusti alle 140 dollarin tienoilla keikkuvan markkinahinnan.

Arevan tuottamasta uraanista valtaosa tulee Nigeristä ja Kanadasta, vajaa kymmenys Kazakstanista. Viime heinäkuussa paletti laajeni, kun Areva osti kanadalaisen UraMin-yrityksen, jolla on kaivossuunnitelmia Etelä-Afrikassa, Namibiassa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Kaivosten uskotaan tuottavan 7 000 tonnia uraania vuodessa. Se on paljon, kun otetaan huomioon, että yhtiön viime vuoden uraanintuotanto oli reilut 5 000 tonnia.

Samaan aikaan Areva on kolminkertaistanut uusien kaivosalueiden etsimiseen käyttämänsä budjetin ja palkannut sata uutta geologia. Huhut kertovat jo lupakaupoista Afrikassa ja Aasiassa.

Lauvergeon miettii jo seuraavaa vetoa. Koska kaivoksetkin ennen pitkää ehtyvät, on kehiteltävä uusia tapoja tuottaa uraania. Muutama viikko sitten Areva uutisoi Marokon fosfaattiviraston kanssa solmitusta yhteistyösopimuksesta. Tarkoitus on etsiä keinoja eristää fosfaattien sisältämän uraanin ydinvoiman raaka-aineeksi.

Pelkästään Marokossa sijaitsevien fosfaattivarojen avulla Areva saisi käsiinsä kuuden miljoonan uraanitonnin potin, mikä on kaksi kertaa suurempi kuin maailman tunnetut uraanivarat.

Samaan aikaan Marokon hallitus ja Areva neuvottelevat – mistäs muustakaan kuin ydinvoimalan rakentamisesta.

Kuka?

 

yritykset  ydinvoima  bisnes  raaka-aineet  energiapeli 

Tweet