Korkean paikan leiri

10.8.2007 14.32

Jussi Karmala

23-vuotiaan Lauri Myllyvirran miehuuskoe ei ollut mitä tahansa extreme-urheilua. Hän vietti viisi päivää 80 metrin korkeudessa Olkiluodon ydinvoimalatyömaan nosturissa saadakseen koko maailman huomion.

Näinkö helppoa se on? Lauri Myllyvirta on vähän pettynyt. Hän on varautunut piileskelemään varjoissa ja kyykkimään puskissa, mutta vartijoita ei näy missään. Nosturille voisi kävellä vaikka

mankka olalla huutaen.

Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktorin työmaa on kirkkaasti valaistu, vaikka kello on puoli kaksi maanantainvastaisena yönä. Ydinvoimalan nosturit näyttävät valonheittimien loisteessa joulukuusilta. Toukokuun 28. päivän aamuöinen ilma on puolipilvinen. Mereltä tuulee, mutta on kohtuullisen lämmin.

Myllyvirta ja viisi muuta Greenpeacen aktivistia liikkuvat mutkitellen työmaan läpi, kunnes he tulevat punaisen nosturin juurelle merenrantaan. Kun Myllyvirta katsoo ylös, hänen päätään huimaa. Myllyvirran tietojen mukaan tämä 120 metriä korkea nosturi on maailman kolmanneksi suurin. Ylhäällä välkkyy punainen varoitusvalo lentokoneille.

Tällä nosturilla asennetaan ydinvoimalan teräskuorta, jonka kestävyys on Greenpeacen tietojen mukaan ollut toistuvasti heikompaa kuin mitä viranomaismääräykset edellyttävät. Myllyvirran ja muiden aktivistien tehtävä on kiivetä nosturiin ja vallata se vastalauseena ydinvoimalle.

Tempaus tuo mieleen viimeisimmän James Bond -elokuvan. Onko tässä kyse puhtaasti yhteiskunnallisesta kannanotosta – vai kenties myös nuoren miehen miehuuskokeesta ja janosta extreme-kokemuksiin?

Myllyvirta tarkastaa varusteensa. Hänellä on musta tuulenpitävä puku, kiipeilyvaljaat, keltainen kypärä ja kumipohjaiset kengät. Aktivistit ovat karsineet varusteet minimiin. Hopeanvärisiin laukkuihin on pakattu yhteensä 60 kiloa tavaraa. Myllyvirta on ostanut kaupasta evääksi pähkinöitä, rusinoita ja energiapatukoita. Juomavettä laukuissa on yhteensä reilut 12 litraa.

Myllyvirta katsoo vielä ympärilleen. Vartijoista ei näy jälkeäkään, vaikka on kulunut jo tunti siitä, kun aktivistit ohittivat työmaata ympäröivän aidan.

Myllyvirta kiipeää tikkaita pitkin nosturin ensimmäiselle tasanteelle, joka on joitakin metrejä maan pinnasta. Hän tutkii nosturin punaisia teräsrakenteita. Edessä on pitkä nousu. Myllyvirta vetää henkeä ja keskittyy. Hän on valmis – sekä fyysiseen koitokseen että poliittiseen kannanottoon. Myllyvirta lähtee kiipeämään ilman varmistusköysiä. Muut seuraavat perässä.

Myllyvirralla on jonkin verran kiipeilykokemusta, ja tätä erityistä tehtävää varten hän on harjoitellut edeltävillä viikoilla pääkaupunkiseudun kiipeilyhalleissa. Kiipeilytaito oli mukaanpääsyn ehto myös muille aktivisteille.

Brittiläinen Nick Cobbing on päälle kolmekymppinen freelancer-toimittaja Britanniasta. Al Baker, niin ikään Britanniasta, on yli viisikymppinen aktivistiveteraani. Veteraaniksi voi luonnehtia myös kolmekymppistä Tuomas Heikkilää. Hän on ollut Greenpeacen tempauksissa mukana jo kymmenen vuotta eri puolilla maailmaa. Mukana ovat myös kolmekymppinen Isabelle Perin Ranskasta ja helsinkiläinen 26-vuotias Greenpeace-aktivisti Sini Saarela. Kansainvälisellä ryhmällä Greenpeace haluaa viestittää, että ydinvoima on kansainvälinen ongelma.

Myllyvirta kiipeää nopeasti 20 metrin korkeuteen. Hän huokaisee helpotuksesta, mielenosoitus näyttää onnistuvan. Nyt heitä ei voi estää enää kukaan. Edes yli-innokas vartija ei lähtisi kiipeämään näin korkealle ilman tikkaita.

Myllyvirta tekee tietä Heikkilälle ja Cobbingille, jotka ovat porukan kokeneimpia kiipeilijöitä. He lähtevät nousemaan nosturin rakenteita pitkin ja kiinnittävät varmistusköyttä muille. Heikkilä kiipeää edellä ja kiinnittää köyttä säännöllisin väliajoin nosturin rakenteisiin. Noin 50 metrin korkeudessa hän antaa merkin muille lähteä kiipeämään.

Ennen kuin Myllyvirta lähtee nousemaan, hän kokeilee vihreää kiipeilyköyttä. Se joustaa jonkin verran. Myllyvirta tietää, että kiipeäminen vaatii sitä vahvempaa psyykeä, mitä korkeammalle mennään. Kahdenkymmenen metrin kiipeämisen jälkeen ei tule enää uusia vaaratekijöitä, sillä ihminen kuolee joka tapauksessa, putoaa hän sitten 20 tai 80 metristä. Psykologisesti korkeusero kuitenkin vaikuttaa. Myllyvirta pyyhkii asian mielestään ja lähtee nousemaan hitain ja harkituin liikkein. Veren adrenaliini auttaa ylöspäin.

Varustelaukkujen vetäminen ylös osoittautuu vaikeaksi. Nosturin rakenne on vino, ja laukut jäävät palkkien väliin kiinni. Tähän ei kukaan osannut varautua. Laukkujen kanssa tuhraantuu aikaa, mutta kiipeilijät saavat olla rauhassa.

Kun laukut on saatu ylös, kiipeäjät vetävät henkeä ja keskustelevat jäljellä olevasta osuudesta. He päättävät kiivetä samassa järjestyksessä.

Viimeiset 30 metriä porukka etenee jo tottuneemmin. Heikkilä ottaa multimediapuhelimella valokuvia kiipeämisestä.

 

Kolmen tunnin kiipeämisen jälkeen Myllyvirta pääsee lopulta maaliin, nosturin niveltasanteelle. Etäisyys maan pinnasta on 80 metriä. Nosturin nivelet ovat paksussa vaseliinimaisessa öljyssä.

Kello on puoli viisi, ja Myllyvirta on lopen uupunut. Kaikilta kiipeilijöiltä on jäänyt yöuni väliin, ja pitkä nousu on ollut fyysisesti raskas. Väsymyksestä huolimatta aktivistit kiinnittävät nosturiin köysillä Greenpeacen keltaiset banderollit, joissa lukee ”French nuclear disaster”, ranskalainen ydinonnettomuus. Samalla he virittävät yhdestä banderollista juomavedenkeräimen nosturin rakenteisiin sateen varalta. Myllyvirta soittaa yhteyshenkilölle ja kertoo, että nosturin valtaus on onnistunut.

Maanantaiaamu sarastaa, mediapäivä on alkamassa. Greenpeace lähettää ensimmäisen sähköpostitiedotteen nosturin valtauksesta. Myllyvirran puhelinnumero on Greenpeacen tiedotteissa ja löytyy googlettamalla netistä. Myllyvirta nuokkuu nosturin niveltasanteella ja alkaa vastailla toimittajien soittoihin. Vaikka hän on väsynyt, viesti on selvä.

“Vaadimme, että Teollisuuden voima julkistaa tiedot ydinvoimalassa havaituista turvallisuuspoikkeamista ja että Ranskan valtion myöntämät vientitukiluotot pääurakoitsija Arevalle maksetaan takaisin”, Myllyvirta sanoo ensimmäisenä soittaneelle Suomen Tietotoimiston STT:n toimittajalle.

Greenpeace on lähettänyt toimituksiin tiedotteen jo aiemmin samana yönä, hiukan kello yhden jälkeen. Tuolloin kymmenen aktivistia kahlitsivat itsensä ydinvoimalan portteihin. Poliisilla on ollut täysi työ irrottaa kahlittuja aktivisteja, eikä kukaan ole huomannut nosturin retkikuntaa. Nyt näyttää siltä, että mielenosoitus portilla olikin vain hämäystä, varsinainen tempaus onkin nosturissa.

Helsingin Sanomat uutisoi nosturin valtauksesta ensimmäisen kerran maanantaiaamuna kello 05.22 nettisivuillaan. Saman päivän iltana lehti julkaisee netissä kriittisen jutun ydinvoimalatyömaan turvallisuuspuutteista. Jutusta käy ilmi, että Olkiluodon ydinvoimalan kolmannen reaktorin työmaalla on ilmennyt laadunvalvonnan yhteydessä 1 500 poikkeamaa.

Poliisi aloittaa nosturin juurella jatkuvan vartioinnin.

Myllyvirta antaa haastatteluja pitkin päivää ja totuttelee samalla elämään korkean paikan leirillä. Aluksi hän liikkuu arastellen ja varovaisesti. Tärkeintä on muistaa pitää keho jatkuvasti kytkettynä nosturin rakenteisiin. Pientenkin asioiden tekemiseen kuluu paljon aikaa. Se on henkisesti kuluttavaa, ja toimintaan tulee nopeasti vaarallista rutiinia. Myllyvirta huomaa jo maanantai-iltana, että hänen pitää erikseen keskittyä varmistamaan kiipeilyvarusteiden kiinnitykset aina, kun hän liikkuu köyden varassa.

Aktivistit rakentavat leirinsä keskuksen nosturin niveltasanteen yläpuolella olevaan, 18 neliön kokoiseen ja puolitoista metriä korkeaan metalliseen kaapelilaatikkoon. Sen pohjassa olevasta aukosta pääsee köyden avulla kiipeämään sisään.

Myllyvirta käy illalla kaapelilaatikkoon nukkumaan ja huomaa, että makuupusseiksi otetut foliolämpöpussit eivät pidä lämpimänä. Metallisen kaapelikontin lattia hohkaa kylmyyttä, eikä 15 metriä sekunnissa puhaltava tuuli anna rauhaa. Myllyvirta harmittelee, että villapaita jäi vaatekaappiin.

Tiistaina Myllyvirta puhuu edelleen jatkuvasti puhelimessa. Teollisuuden voima ei päästä tiedotusvälineitä ydinvoimalan alueelle, joten nosturilaisilla on tiedotusmonopoli. Kännykän piippauksesta tulee osa nosturilaisten äänimaisemaa. Tekstiviestejä tulee Suomesta ja maailmalta. Pari kannustavaa viestiä tulee myös ydinvoimalatyömaan rakennusmiehiltä. Yhden työntekijän kanssa Myllyvirta käy pitkän tekstiviestikeskustelun.

Myllyvirta saa puhelun myös vanhemmiltaan. Myllyvirran isä Jyrki Myllyvirta on tuleva Lahden kaupunginjohtaja. Vanhemmat ovat kannustaneet poikaansa kansalaisaktivismiin, sillä he ovat itsekin ympäristötietoisia kokoomusaktiiveja. Nyt he ovat kuitenkin hieman hämmentyneitä tilanteesta.

Nosturilaiset viettävät päivää kiipeillen ja jutellen. Cobbing ottaa paljon valokuvia ja lähettää niitä Greenpeacen tiedotukseen. Monilla on kirja mukana. Myllyvirtakin lukee tenttikirjaa kansantalouden syventäviin opintoihin aina, kun puhelin hiljenee. Heikkilä joogaa nosturin niveltasanteella ja kiipeää rakenteiden päälle meditoimaan. Näköalat ovat hyvät ja ilma on raitista.

Tiistaina alkaa sataa, ja nosturilaiset saavat tervetullutta täydennystä vesivarastoihinsa. Sade vaihtuu illalla ukonilmaksi. Myllyvirta muistelee yläasteen fysiikan tunnin oppeja, ja miettii missä on turvallisinta olla, jos salama iskee. Ukkonen jyrähtelee ja nosturi heiluu tuulessa. Pelko salamaniskusta muuttuu sietämättömäksi. Myllyvirta soittaa rakennusfirman työsuojeluun ja kysyy, kuinka toimia. Työsuojeluvastaava kehottaa pysymään nosturin rakenteiden sisällä. Ulkoreunoille ei ainakaan pidä mennä roikkumaan ukkosenjohdattimeksi.

Keskiviikkoaamuna myrsky on tyyntynyt ja nosturin valtaajien suunnitelman toinen vaihe alkaa: ulkomaalaiset lähtevät pois. Cobbbing, Baker ja Perin laskeutuvat nosturista iltapäivällä. He jättävät ruokansa ja varusteensa suomalaisille, jotta nämä voivat jatkaa mielenosoitusta pidempään. Tärkein syy retkikunnan suureen kokoon oli alkujaankin se, että kuusi ihmistä saa tuotua enemmän varusteita ylös kuin kolme.

Nosturiin tulee enemmän tilaa, ja työkieli vaihtuu englannista suomeen. Myllyvirta jakaa pähkinät ja vesipullot uusiksi. Heikkilä ja Saarela irrottavat vedenkeruubanderollin ja tekevät siitä väliverhon kaapelilaatikon nukkumatiloihin. Myllyvirta ja Heikkilä nukkuvat yhdellä, Saarela toisella puolella.

Myllyvirta on ollut samoissa vaatteissa jo monta päivää. Peseytyminen ei ole mahdollista, vessatarpeet hoidetaan sivummalle viritettyyn muovipussiin. Virtsa lentää tuulen mukana merelle. Vaikeinta on laskea housut ja pysyä samaan aikaan kiinni valjaissa. Mediaa vessakäynnit alkavat kiinnostaa kolmantena päivänä, kun mielenosoitusjuttuihin kaivataan uusia näkökulmia.

Maan pinnalla ydinvoimalan rakentajat jatkavat työntekoaan. Kallion piikkauksen ääni on läpitunkeva, kivipölyä nousee nosturiin asti. Myllyvirta katselee alas. Hän on jo tottunut siihen, että ihmiset näyttävät muurahaisilta. Autoista tulee mieleen lapsuusvuosien leikit Playmobil-autoilla.

Myllyvirta on tyytyväinen itseensä. Ympäristöaktivismi on ollut hänelle tärkeää teini-ikäisestä saakka. Ympäristöliike imaisi 13-vuotiaan mikkeliläispojan mukaansa 1990-luvun puolivälissä. Lukion jälkeen kansantalous- ja ympäristötieteen opinnot veivät Myllyvirran Jyväskylään, ja hän alkoi toimia valtakunnallisesti Maan ystävissä.

Työt Greenpeacen energiakampanjoitsijana alkoivat viime syyskuussa. Nyt, vain kahdeksan kuukautta myöhemmin, hän on mukana elämänsä ensimmäisessä kansalaistottelemattomuustempauksessa ja antaa lausuntoja kansainväliselle lehdistölle.

“Hienoa, että maailman huomio kohdistuu Suomeen ja Olkiluodon ydinvoimalan ongelmiin”, Myllyvirta miettii. Fyysisen suorituksen onnistumisesta hän kokee poikamaista iloa, mutta syvempi tyydytys tulee valtauksen symbolisesta merkityksestä.

Myllyvirta uskoo voivansa vaikuttaa koko maailmanlaajuiseen ydinvoimakeskusteluun. Suomi on ydinvoiman uuden tulemisen edelläkävijä, ja lisäydinvoiman rakentamista suunnittelevat maat seuraavat Suomea tarkasti.

Myllyvirta on saanut sotilaskoulutuksen, toisin kuin monet muut ympäristöaktiivit. Yöt nosturissa muistuttavat häntä Haminan reserviupseerikoulun pitkistä unettomista leiriviikoista. Myllyvirta joutui jättämään RUK:n kesken loukattuaan jalkansa, mutta aikoo käydä armeijan vielä loppuun ja valmistua reservin vänrikiksi.

Armeijassa hän joutui fyysisesti koville, mutta nosturin valtaus vaatii kehon kestävyyden lisäksi myös henkistä kanttia. Nosturiin kiipeäminen on Myllyvirran miehuuskoe.

Nosturin valtaukseen liittyy stereotyyppisen maskuliinisia piirteitä: vaarallisuus, fyysisyys, huomion hakeminen, sankaruus. Myllyvirta ei kuitenkaan halua päästää miehistä uhoaan pintaan. Mukana olleet naiset ovat pärjänneet siinä missä miehetkin.

Greenpeacen mielenilmauksissa on usein läsnä maskuliininen elementti. Aktivistit iskevät kuin tyhjästä, organisoidusti ja tehokkaasti. Median ja suuren yleisön huomion kiinnittäminen ympäristöuhkiin on iskujen päätavoite, ja siinä järjestö onnistuu lähes aina. Aktivistit hymyilevät harvoin, esiintyminen mediassa on kurinalaista ja vakavaa. Ulkopuolisesta Greenpeace voi näyttää lähes militantilta järjestöltä, vaikka se onkin sitoutunut täydelliseen väkivallattomuuteen ja vapaaehtoisuuteen.

Euroopan unionin energiakomissaari Andris Piebalgs saapuu torstaina Helsinkiin. Hänet on kutsuttu vieraaksi energiaseminaariin, jonka järjestää Eurooppalainen Suomi -järjestö yhdessä Elinkeinoelämän keskusliiton ja ammattiliittojen kanssa. Aktivistit ovat tienneet komissaarin tulosta, eikä ole sattumaa, että ydinvoimalan nosturi on vallattu samaan aikaan.

Heti torstaina selviää, että Piebalgs suostuu tapaamaan myös Greenpeacen edustajia. Myllyvirta, Heikkilä ja Saarela pitävät palaverin. He pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että nosturin valtauksen tavoitteet on nyt saavutettu. Ydinvoimalatyömaan puutteille on saatu kansainvälinen huomio ja EU-komissaarikin ottaa asian tosissaan. He päättävät laskeutua nosturista seuraavana päivänä, ja leirin purkaminen alkaa saman tien.

Perjantaina Greenpeacen energiavastaava Kaisa Kosonen ja tiedottaja Mikael Sjövall tapaavat Piebalgsin Helsingissä. Piebalgs ymmärtää järjestön huolen työmaan laatupoikkeamista, mutta pitää ydinvoimaa silti turvallisena. Piebalgsin ohjelmaan on sovittu myös vierailu Olkiluodon työmaalle.

Iltapäivällä Myllyvirta, Heikkilä ja Saarela näkevät nosturista, kun Piebalgsin helikopteri saapuu työmaalle. Komissaari käy pikkubussilla vallatun nosturin juurella, mutta ei saa yhteyttä ylhäällä oleviin.

Nosturilaiset lähtevät laskeutumaan komissaarin vierailun jälkeen puoli seitsemältä. Työmiehet kerääntyvät katsomaan ja polttelemaan tupakkaa. Aurinko paistaa, kesäkuun alun helteet ovat alkamassa.

Myllyvirta astuu ensimmäisenä maan pinnalle puoli kymmeneltä illalla. Vastassa on kymmenkunta poliisia. Hän näyttää yhdelle, kuinka auttaa laukkujen laskussa. Toinen poliisi vie Myllypuron sivummalle, tekee hänelle ruumiintarkastuksen ja vie mustaanmaijaan. Myllypuro ei ole ikinä ennen ollut kiinniotettuna poliisiautossa.

Myllyvirta, Heikkilä ja Saarela viedään kolmenkymmenen kilometrin päähän Rauman poliisivankilaan. He pääsevät poikkeusluvalla suihkuun, vaikka vankilassa on jo hiljaisuus. Myllyvirta ja Heikkilä pukevat suihkun jälkeen likaiset vaatteet päälleen, Saarela ymmärtää pyytää vankilan puhdasta pukua. Kukin nukkuu yön omassa sellissään.

Aamulla sellin ovesta annetaan tarjottimella aamupalaksi lämmintä puuroa ja leipää. Nosturilaiset kuulustellaan ja kiipeilyvarusteet takavarikoidaan. Porukka päästetään ulos lauantaina iltapäivällä. Vastassa on muutama tuttu aktivisti, kuten aina vastaavissa tilanteissa.

Paluumatka Helsinkiin menee nopeasti. Heikkilää odottaa illallinen tuttujen ympäristöaktivistien puutalossa Toukolassa. Myllyvirta jatkaa matkaa melkein saman tien tyttöystävänsä mökille Lappeenrantaan.

Hänellä on yllättävän rauhallinen olo. Näinkö helppoa se oli?

Kuka?

• Lauri Myllyvirta, 23 v.

• Greenpeacen energiakampanjoitsija.

• Harrastaa kiipeilyä, sulkapalloa ja pyöräilyä.

• Soittaa saksofonia, huilua ja kitaraa.

• Opiskelee kansan-taloustiedettä Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.

• Asuu kerrostalossa Helsingissä.