Miljardi vai puolitoista ja mitä sillä on väliä?

11.1.2013

Sammeli Heikkinen

Jaoin keskiviikkona Facebookissa Ari Korvolan Seuraan kirjoittaman Miljardin myytti -bloggauksen. Näin teki moni muukin. Linkin ohessa korostin, että tällaisia yleisiä myyttejä on varmasti muitakin, toimittajat eivät vain tajua niitä itse.

Kävi niin kuin useimmiten käy: Oppimestarimaisuuteni kolahti omaan nilkkaan. En lukenut Korvolan tekstiä itse riittävän kriittisesti.

Korvola siis kirjoitti, että julkisuudessa esitetään usein argumentti, ettei rikkaiden verotusta kannata nostaa, koska heitä on niin vähän. Sitten Korvola esitti tilastokeskuksen Ilkka Lehtisen laskelmaan perustuvan väitteen: Verotuloja voitaisiin saada lisää yli miljardi, jos yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevien kokonaisveroprosentti nostettaisiin 50:een.

Siis suurituloisten verotuksella on suuri merkitys. Olin tähän täysin tyytyväinen, kunnes ystäväni kysyi, että mistä tuo 50 prosenttia on vetäisty ja paljonko yli 100 000 euroa ansaitsevien veroprosentti on nyt.

Nämä tiedot Korvolan tekstistä puuttuvat, kuten myös se, miten paljon rikkain väestönosa lopulta maksaa veroja.

Soitin Ilkka Lehtiselle Tilastokeskukseen. Lehtinen sanoi antaneensa Korvolalle yksinkertaisia vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin ja korosti, että kyseessä oli yksinkertainen laskelma, jossa ei ole otettu huomioon verojärjestelmän toimintaa.

Sain myös saman aineiston kuin Korvola. Lehtinen on hakenut yli 100 000 euroa saavien määrän ja keskitulon Tilastokeskuksen vuoden 2011 tulonjakotilastosta. Sen mukaan varakkaita on noin 70 000 ja keskitulo 187 000 euroa. Sen jälkeen Lehtinen on päivittänyt vuoden 2012 keskituloksi palkkakehitysindeksi avulla 193 000 euroa.

Lehtinen kertoi tämän jälkeen käyttäneensä verohallinnon veroprosenttilaskuria, jonka avulla hän sai 193 000 euroa ansaitsevan veroksi noin 81 600 euroa. Tämä tarkoittaisi yli 42 prosentin verotusta. Sitten hän laski samasta tulosta puolet, laski erotuksen ja kertoi sen suurituloisten lukumäärällä. Näin tulokseksi tuli 1046 miljoonaa euroa.

Verolaskuri todellakin antaa Lehtisen laskujen mukaisen tuloksen, jos siihen syöttää 193 000 euroa kohtaan päätoimen palkat ja luontoisedut (ja muut tämän käyttämät tiedot: kotikunta Helsinki, ev.lut.kirkko ja syntymävuosi 1952, ei lapsia).

Eli laskelman perusoletus näyttää olevan, että kaikki suurituloisten tulot olisivat palkkatuloja. Näin ei tietenkään ole, joten lasketaanpa vähän.

Tilastokeskuksen vuoden 2011 tulo- ja verotaulukosta löytyy lujasti tietoa. Yli 100 000 euroa tienaavia oli toissa vuonna karvan verran alle 60 000. Valtioveronalaista tuloa tämä varakas kansanosa sai liki 11 miljardia, josta ansiotuloa oli 7,3 miljardia ja pääomatuloa 3,6 miljardia. Tässä osoitteessa voi itse tutkia palkkatietoja ja verotusta, varsin kattavastikin jos kiinnostus riittää.

No, joka tapauksessa. Laskin näistä luvuista keskiarvovarakkaan. Hänen kokonaistulonsa ovat 184 000 euroa vuodessa, joista pääomatuloa on 61 000 euroa eli 33 prosenttia.

Pidetäänpä siis Lehtisen laskelma muuten ennallaan, mutta jaetaan tuo 193 000 euroa toissa vuoden jakaumalla 129 000 euroon palkkatuloa 64 000 euroon pääomatuloa ja syötetään luvut verolaskurin kitaan.

Pääomatulojen syöttämisen suhteen ongelmana on, että ne pitää jakaa julkisesti noteeratuista yhtiöistä saatuihin ja noteerattomista saatuihin.

Tilaston mukaan keskimääräinen jakauma on 24,5 prosenttia julkisiin ja 75,5 prosenttia noteerattomiin. Pääomatuloista reilusti yli miljardi jää näiden luokkien ulkopuolelle, joten näin yksinkertainen asia ei ole. Syötetään kuitenkin tämän jakauman mukaan 15600 euroa julkiselle puolelle ja 48300 euroa noteerattomiin.

Näin kokonaisveroprosentiksi tulee 39. Ja kun Lehtisen laskelma päivitetään sen mukaan, yli 100 000 euroa tienaavien verotuloksi vuodelle 2013 tulee 5,3 miljardia. Jos kokonaisveroprosenttia nostettaisiin tästä tasosta 50:een prosenttiin, verotulojen lisäys olisikin 1,5 miljardia euroa vuodessa.

Mitä tästä voidaan päätellä? Ainakin se, että Korvolan väite suurituloisten verotuksen merkityksestä valtiontaloudelle pitää ehdottomasti paikkansa. Vaikka kyseessä on pieni osa kansasta, ansiotaso on niin kova, että pienikin muutos verotuksessa realisoituu satoina miljoonina. Yhden prosenttiyksikön muutos verotuksessa vastaa noin 135 miljoonaa euroa.

Entä euromääräiset laskelmat? Tällaisenaan niitä voi käyttää ehkä kokoluokkamittareina. Esimerkiksi oma "laskelmani" 1,5 miljardin euron veropotista voi olla hyvinkin väärä. Joka tapauksessa se on valtavan yksinkertaistettu.

Käytännössä laskurin antama kokonaisveroprosentti 39 on varmasti liian korkea, kuten myös yli viiden miljardin verokertymä. Vuonna 2011 varakkain osa suomalaisista maksoi veroja kaikkiaan 3,8 miljardia kokonaisveroprosentilla 34,8.

Entä mikä on opetus meille toimittajille? Ehkä se, että kun kyseenalaistaa, on syytä yrittää tuoda perustelut esiin mahdollisimman selvästi, vaikka se veisikin iskevyyttä. Tässä tapauksessa Korvola olisi voinut kertoa lähtöluvut ja sen, miten Lehtinen teki laskelmansa.

Jos Korvola olisi näin tehnyt ja tuonut ilmi laskelmiin liittyvät epävarmuudet, olisimme säästyneen koko ylläolevalta laskemiselta. Itse asian kannaltahan se on turhaa ja harhailevaa konttausta ruohonjuuritasolla. Pääsanoma rikkaiden verotuksen merkityksellisyydestä oli ehdottomasti merkittävä.

Toki kirjoitusprosessin avaaminen johtaa melkoiseen tekstimassaan ja lukutykitykseen, kuten tänne asti jaksanut lukija huomaa. Se kuitenkin helpottaa havaitsemaan toimittajan tai haastateltavan tekemiä virheitä. Niitähän aina tulee.

Tärkeintä on lopulta ymmärtää se, että näitä laskuja pitää laskea silloin, kun puhutaan verotuksesta ja palkoista. Löyhää puhetta - höpöttelyä kansallistalkoista sun muista - riittää kyllä, mutta tilastollista tarkastelua on kovin vähän. Hankalaahan se on, kuten tämäkin tapaus osoittaa. Mutta totuutta tässä etsitään.

Tweet