Kierot talkoot

4.1.2013

Lasse Leipola

Jos olette joskus asuneet taloyhtiössä, jossa järjestetään pihatalkoita, olette ehkä törmänneet sellaisiin ihmisiin, jotka haluavat olla hengessä mukana, mutta eivät joko halua tai osaa tehdä mitään hyödyllistä. Yleisellä kuljeskelulla tai jollain triviaalilla näpertelyllä he oikeuttavat itselleen myöhemmin talkootyöstä palkaksi tarjottavat oluet ja makkarat.

Tämä ilmiö on tullut mieleen tällä viikolla, kun on seurannut tuloeliitin palkka-alesta käytävää keskustelua. Presidentti Niinistön esimerkin innoittama moni hyvä- tai suurituloinen onkin jo ennättänyt ilmoittamaan palkkansa tai palkkion leikkauksesta tai ainakin valmiudesta siihen. Helsingin Sanomat heitti tänään vettä myllyyn kyselemällä joukolta yritysjohtajia valmiutta palkka-aleen.

Oikeudenmukaista? Ehkä, kaventaahan tällainen ainakin teoriassa tuloeroja. Hyödyllistä? Ei, sillä summat ovat loppujen lopuksi mitättömän pieniä.

Julkisen sektorin suurimpien palkkojen ja palkkioiden leikkaaminen säästäisi tietysti suoraan veronmaksajien rahaa, mutta siltikin kyseessä on lähes kirjaimellisesti vain pisara meressä.

Yksityisellä sektorilla tilanne on vielä kierompi, sillä alennuksilla saatavat säästöt pienentävät valtion verotuloja ja menevät pahimmassa tapauksessa uutta työllisyyttä synnyttävien innovaatioiden sijasta osinkoina omistajille. Siitä tosin tuskin kannattaa kovin paljoa ahdistua, sillä kuten sanottua summat ovat kokonaisuuden kannalta varsin mitättömiä.

Kyseessä onkin puhtaasti symbolinen ele, jolla pyritään välttämään tuloeliittiä oikeasti pelottavat ratkaisut. Suurituloisten verotuksen kiristäminen olisi paitsi palkka-alea vaikeammin peruttava myös valtiontaloutta oikeasti tervehdyttävä ratkaisu. Tämän viikon hölmöilyt eivät saa viedä tätä aihetta agendalta.

Toinen omaa jättipalkkaansa nyt liikuttavalla innolla leikkaavien pelko on, että tavalliset palkansaajat saavat ensi vuonna edes sen suuruiset palkankorotukset, että ne pitävät ostovoiman ennallaan. Eli nyt luodaan sellaista talkoohenkeä, jonka jälkeen pieni- ja keskituloisesta jopa se, että saa pitää oman palkkansa ennallaan tuntuu pieneltä voitolta.

Tämän aamun Helsingin Sanomien tuloeliitin palkka-alen esimerkillisyyttä kiitelleessä pääkirjotuksessa asia todettiin melko suoraan ja asetuttiin myös vahvasti sen kannalle: ”Jos yleinen palkka-ale ei ole realismia, mahdollisimman lähelle nollaa menevien korotusten pitäisi olla.”

Nyt pidetään siis isolla metelillä säästötalkoita, joissa ei oikeasti säästetä mitään, jotta ne todelliset säästöt – jotka revitään tietenkin jostain aivan muualta – kirpaisisivat edes pikkaisen vähemmän.

Kirjoittaja on Vihreän Langan verkkotoimittaja.

Tweet