Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Luvassa lämpenevää
Natalia Baer
Siirtolohkareen hengessä. Joukko lapsia teki metsäretken Helsingin Viikin maisemissa kirpeänä syysaamuna Luonnossa kotona -päiväkodin johtajan Susanna Suutarlan opastamina.
17.11.2006 0.00
Tämän päivän lapset tulevat elämään kovin erilaisessa maailmassa kuin aiemmat sukupolvet. Ilmastontutkija Kimmo Ruosteenoja arvioi, millaisia muutoksia tulevaisuus tuo.
Tapaan ilmastontutkija Kimmo Ruosteenojan hänen työpaikallaan, uudessa ilmavassa Dynamicum-talossa, jossa Ilmatieteen laitos on majaillut vasta vuoden. Ruosteenoja vie minut heti työhuoneensa ikkunan luo. Talo sijaitsee Helsingin Kumpulanmäellä ja ikkunasta avautuu avara näkymä metsäiseen laaksoon. Taivaanrannassa näkyy Pasilan radiomasto.
Puut ovat syksyisessä väriloistossaan, lehdet yhä puissa. Niiden välistä näkyy pala Kumpulan kartanoa. Ruosteenoja pitää itseään onnekkaana, kun sai huoneen, josta on tällainen näköala.
Kun Vihreän Langan toimitus sijaitsi Kampissa tornitalon yhdeksännessä kerroksessa, antoivat oman työhuoneeni ikkunat länteen. Opin nauttimaan pilvimuodostelmista. Kovaa lännestä tulevat tummat pilvet olivat vaikuttavimmat. Oikea luontodokumentti.
Ruosteenoja ei voi vain ihastella luontoa, hän näkee siinä myös uhkia. Hän tekee työkseen ilmastonmuutokseen liittyviä skenaarioita eli arvioita tulevasta ilmastosta. Ilmastonmuutoksen dramatiikkaa näyttäytyy niissä kasvihuonepäästöjemme ja elämäntyylimme seurauksina.
Ruosteenojan mielestä ilmastonmuutokseen liittyy kaksi suurta uhkaa yli muiden: valtava lajiston katoaminen ja valtava ympäristöpakolaisuuden kasvu.
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n keskeisiin asiantuntijoihin kuuluva brittitutkija John Houghton esitti jo 1990-luvulla, että maapallon lämpenemisestä johtuvien ympäristöpakolaisten määrä on 150 miljoonaa vuonna 2050.
”Se tarkoittaa keskimäärin kolmea miljoonaa uutta pakolaista vuodessa. Ei heitä tietysti vielä niin paljon ole, mutta myöhemmin vastaavasti enemmän”, Ruosteenoja havainnollistaa.
Viime kuussa julkistetussa, Britannian hallituksen tilaamassa ja Maailmanpankin entisen pääekonomistin Nicholas Sternin tekemässä selvityksessä luku on vielä korkeampi: 200 miljoonaa.
Kuivuus ja tulvat eivät aja kodeistaan ketä tahansa. Eurooppalaiset joutuvat pakolaisiksi harvemmin, mutta kehitysmaiden kansalaiset sitäkin useammin – siis juuri ne joilla olisi elämässään kylliksi huolta ilman ilmastonmuutostakin.
Suurin osa tähänastisista kasvihuonepäästöistä on peräisin rikkaista maista, mutta seuraukset kohtaavat kovimmin kaikkein köyhimpiä maita. Ruosteenoja pelkää, että se aiheuttaa konflikteja, joilta Suomikaan ei voi välttyä, vaikka ilmastonmuutos muuten kohtelee meitä aika maltillisesti.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat mitä pidemmälle vuosisatamme ehtii.
”Köyhimmissä maissa väestön liikakasvua on hirveästi, eivätkä ne pysty elättämään kaikkea väestöä. Kehitysmaissa on varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät vielä tiedä, että ilmasto on muuttumassa, mutta kuudenkymmenen vuoden kuluttua sen tietää jokainen. Löytyy varmasti poliittisia tai uskonnollisia johtajia, jotka osaavat pelkistää tilanteen iskulauseeksi: Nuo ovat pilanneet ilmaston, me kärsimme. Tai: Me maksamme, he ovat hyötyneet.”
Teollisuusmaiden syyllisyys osoittautuu sitäkin suuremmaksi, kun niiden päästöt ovat kasvaneet vielä senkin jälkeen, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset on jo tiedostettu.
Ruosteenoja ennustaa, että myös suhtautuminen pakolaisiin muuttuu huomattavasti nykyistä tylymmäksi. ”Kun miljoonia ihmisiä pyrkii maasta toiseen, pakolaiskeskustelu on ihan jotain muuta kuin sitä, että onpa kivaa, että tulee toisen kulttuurin ihmisiä, kunhan eivät tule meidän rappuun.”
Pian voidaan jo puhua sivilisaatioiden välisestä taistelusta. Mutta se ei johdu uskonnosta, vaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista, elintasoeroista ja väestönkasvusta.
Ruosteenoja puhuu paljon ympäristöpakolaisuudesta, koska niin moni vähät välittää kasvien, eläinten ja ötököiden sukupuuttoon kuolemisesta. Jo kahden asteen lämpötilan nousun on arvioitu tuhoavan 15–37 prosenttia maailman eliölajeista.
Ruosteenojan perheessä on kolme lasta. Hän arvelee, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan suuria jo heidän elinaikanaan. Paljon riippuu tietysti siitä, miten jykeviin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ryhdytään.
Britannian pääministeri Tony Blair on jo jonkin aikaa tuonut esiin, etteivät ilmastonmuutoksen dramaattisetkaan vaikutukset ole mitään kaukaista tieteistulevaisuutta, vaan ne toteutuvat hänen elinaikanaan. Ruosteenoja ei ole täysin samaa mieltä. Myrskyjä ja tulvia saattaa jossain päin maailmaa ruveta esiintymään nykyistä selvästi enemmän jo vuosisadan puoliväliä lähestyttäessä, mutta niiden raju lisääntyminen joillakin maapallon alueilla ei Ruostenojan mukaan toteudu vielä parin kolmen seuraavan sukupolven aikana. Eikä varsinkaan merenpinnan voimakas nousu.
Sääolot muuttuvat: Suomen talvesta tulee vähitellen pitkä marraskuu.
”Vuosisadan lopulla meillä on ehkä Belgian nykyiset talvet ja Unkarin kesät. Vuodenaikojen ero pienenee. Lämpötilan nousu tulee olemaan talvikuukausina kaksi kertaa suurempaa kuin kesäisin. Etelä-Suomen talvet tulevat olemaan suureksi osaksi lumettomia ja todennäköisesti nykyistä sateisempia”, Ruosteenoja visioi ilmastonmuutoksen vaikutusta Suomeen.
”Mitään sellaista viitettä ei toki ole, että Suomi muuttuisi elinkelvottomaksi. Mutta maapallo on sellainen, että muun maailman ongelmat rupeavat tuntumaan meilläkin.”
”On myös valtava merkitys sillä, lämpeneekö maapallo kaksi vai neljä astetta”, Ruosteenoja korostaa. ”Ilmastonmuutos etenee kuin juna. Kysymys kuuluukin: saammeko hidastettua sen nopeutta jossakin vaiheessa? Ja saammeko pysäytettyä junan joskus noin sadan vuoden päästä? Sen me voimme parhaimmillaan saavuttaa.”
Neljän asteen lämpeneminen toisi jo hyvin dramaattisia muutoksia. Mutta onko mahdollista pysytellä plus kahden asteen lämpenemisessä?
”Se edellyttää nykynäkymin hirveästi”, Ruosteenoja huokaa. ”Kun katsoo maailmaa ja talouskehitystä, niin eihän se todennäköiseltä vaikuta.”
Ilmastonmuutos on ollut tutkijoiden keskuudessa puheenaihe jo parikymmentä vuotta. Ökyelämisen vaikutukset on siksi tiedostettu Ruosteenojan perheessä jo pitkään.
”Olemme tehneet sen valinnan, että elämme suhteellisen vaatimattomasti.”
Perheellä ei ole autoa, eikä ajokortteja. Ulkomaanmatkoja perhe ei ole tehnyt vuosiin Tallinnaa kauemmas. ”Säästää voi pienessä ja isossa. Kun ei hanki autoa, voi säästää ympäristöä, mutta samalla saavuttaa huomattavia henkilökohtaisia taloudellisia säästöjä”, Ruosteenoja sanoo.
Hänellä on omat niksinsä jopa sukkien elämän pidentämiseksi.
”Kun sukan laittaa jalkaan joka toinen päivä näin päin, ja joka toinen päivä näin päin, sukan käyttöikä kaksinkertaistuu”, hän havainnollistaa kääntämällä sukkiaan nurin- ja oikein päin. Tästä säästämistavasta vaimo ei ole ihan yhtä innostunut kuin miehensä.
Ruosteenojan lasten parin kilometrin koulumatka sujuu kävellen. Välillä se harmittaa lapsia. Etenkin huonolla säällä. Toisaalta lapset sitten nautiskelevat koulun urheilupäivistä ja juoksulenkeistä. Autoilla kouluun kuljetetut lapset jäävät silloin jälkeen.
Ruosteenoja on vakuuttanut lapsille, että juoksukuntoon vaikuttaa huomattavasti se, että kävelee kouluun ja takaisin. Näissä keskusteluissa on kosketeltu myös autojen pakokaasujen yhteyttä ilmaston lämpenemiseen.
”Tämmöisiä olen puhunut, mutta en minä mitään ilmastokäyriä ole ruvennut selittelemään”, Ruosteenoja sanoo,
”Lasten kanssa näitä asioita täytyy ottaa esiin sillä tavalla kuin ne heitä kiinnostavat.”
Euroopan ympäristöviraston johtajan, Jacqueline McGladen mielestä koko yhdyskuntarakentamista olisi nykyään tarkasteltava ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Euroopan unionin kaikkien aikojen suurimmasta rahastosta, koheesiorahastosta, rahoitetaan muun muassa teiden rakentamista uusissa jäsenmaissa.
”Koheesiorahaston varoilla tehtyjen hankkeiden on oltava ilmastollisesti kestäviä”, McGlade painottaa. ”Tiet on rakennettava niin, että ne kestävät tulvia, niin että ne kestävät kaiken sen, minkä ilmastonmuutos tuo tullessaan.”
Jos Ruosteenojalla olisi kulkulupa EU:n rahakirstulle, hän ei ottaisi sieltä euroja teiden rakentamiseen. Hän sijoittaisi rahat sellaiseen mikä rajoittaisi väestönkasvua. Hän painottaisi vähemmän sopeutumista ja enemmän ilmastonmuutoksen hillitsemistä. ”Ja nimenomaan koko maapallon mittakaavassa.”
Ruosteenojan mielestä esimerkiksi kehitysmaiden naisten kouluttaminen olisi tehokkaampaa kuin tuulivoimaloiden rakentaminen, sillä koulutetut naiset synnyttävät vähemmän lapsia.
”Jos maailmassa on joku päivä 15 miljardia ihmistä, siinä eivät mitkään vaihtoehtoiset energialähteet enää auta.”
Ruosteenoja ei halua liioitella ilmastonmuutoksen vaikutuksia eikä hehkuttaa sitä makoisina makupaloina, niin kuin vaikkapa Al Gore, jota hän sinänsä arvostaa.
”Gore tietää ilmastonmuutoksesta varmasti enemmän kuin 99 poliitikkoa sadasta, mutta tutkijalla on varovaisuusperiaatteensa”, Ruosteenoja perustelee harkitsevuuttaan.
Liioittelu nakertaisi tutkijan uskottavuutta ja turha pelottelu olisi myös epäasiallista: Suomi ei ole muuttumassa asuinkelvottomaksi eikä maapallokaan. Mutta haasteet ovat kovat.
Tämä on tilanne ja se tarkoittaa, että lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat kasvamaan nykyistä epävarmemmassa ja vieläkin kriisialttiimmassa maailmassa kuin me. Meidän aikuisten olisi tuettava heidän selviytymistään siinä. Eikä vain sitä. Meidän olisi tuettava heidän elinvoimansa säilymistä kannustamalla lastemme hyvää itsetuntoa, sosiaalisia kykyjä, joustavuutta ja kriisinsietoa.
Lapset ovat erilaisia, nykytietämyksen mukaan meillä on omat perustemperamenttipiirteemme alusta alkaen.
”Toisille on luonteenomaisempaa sopeutua helposti tilanteeseen kuin tilanteeseen, toisille uudet tilanteet ovat vaikeita”, havainnollistaa motivaatio- ja vanhemmuustutkija Kaisa Aunola.
Kaikkia lapsia voi kuitenkin tukea tulemaan toimeen oman temperamenttinsa kanssa niin, ettei siitä muodostu elämisen estettä epävarmassakaan maailmassa. Tämä tukeminen on Aunolan mielestä kodin tehtävä. Hänen mukaansa vanhemmat voivat tukea lastensa stressinsietokykyä ja stressin hallintakeinoja kaikkina aikoina.
Lapsi voi olla temperamentiltaan perusujo, sinnikäs, nopeasti ärsykkeisiin reagoiva tai jännityshakuinen. Vanhemmat joutuvat tukemaan jokaista lastaan hieman eri tavalla, mutta kaikkia lapsia voi auttaa pärjäämään muutostilanteissa.
Näistä Kaisa Aunolan ajatuksista sekä lasten oppimisen edistämisestä kerrotaan enemmän ensi viikon Vihreässä Langassa.
Tulevaisuuden maalailu ruusunpunaiseksi ei sen sijaan lapsia auta. Talouselämä-lehti yritti tänä syksynä myydä ilmastonmuutosta makeana eksoottisena hedelmänä. Erikoisnumeron kannessa komeili ananas. Viesti oli: pian näitä viljellään meilläkin.
Lehti kyllä myönsi, että maailma tulee kärsimään ilmastonmuutoksesta. Suomelle kuitenkin luvattiin pelkkiä etuja, voittajan osaa.
Ruosteenoja on kerran käynyt kertomassa ilmastonmuutoksen aikataulusta suomalaisille hedelmänviljelijöille. ”Varoittelin heitä. Sanoin, että älkää nyt kovin kauheasti ottako riskejä viljelemällä lajikkeita, jotka eivät kestä pakkasia. Vaikka kunnon pakkastalvi oli viimeksi 1980-luvun puolella, herkät taimet voivat mennä, jos ilmavirta sattuu oikein käymään idän puolelta, suoraan Siperiasta.”
Herkempiä taimia kannattaa Ruosteenojan mukaan ruveta istuttamaan vasta joskus kahden- tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
Ruosteenojan konstit
Ilmastontutkija Kimmo Ruosteenojan keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi:
- Vähennetään kehityseroja maapallolla.
- Lisätään kehitysmaiden tyttöjen koulutusta.
- Viedään uutta ympäristöystävällistä teknologiaa myös kehitysmaihin.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
