Köyhä on ihanneihminen

Juha Peurala

Ekorikkaan eloa. Kompostin alla maakuopassa asuva ekorikas voi ympäristöystävällisen teknologian avulla suorittaa merkittäviä yhtiövaltauksia.

14.3.2008 0.00

Eno

Ekorikkaan täytyy tehdä isompia uhrauksia.

Tietämätön kysyy: Kiistelimme ystäväni kanssa siitä, kumman on helpompi olla eettinen ja ekologinen: köyhän vai rikkaan? Köyhät kuluttavat vähemmän, mutta toisaalta rikkailla on varaa ostaa ruokansa ja tavaransa luomuna ja reiluna.

–Köyhillä on muutenkin vaikeaa

Eno vastaa: Köyhän, ilman muuta. Ihmisen on niin paljon helpompi luopua asioista, joita hän ei omista tai käytä ensinkään.

Selvää on myös, ettei ekologisuutta voi ostaa, ei ainakaan niin halvalla kuin usein kuvitellaan. Se, että ökyrikas hankkii kaiken luomuna ja reiluna, ei auta, jos koko perhe ajelee omilla autoillaan, lentää vuosittain monta kertaa ympäri maapallon ja hankkii kotiinsa kaikenlaista sähköäsyövää turhaketta. Eri asia on, jos rikas oikeasti vaikkapa sijoittaa rahojaan ekologisesti ja elää arjessaan luontoystävällisesti. Siis kuten köyhä. Ei rikkaus sinänsä ole este eettiselle käytökselle.

Köyhyyteen ja ekologisuuteen tuntuu liittyvän paradoksi. Suomalainen köyhä on ekologinen otus, mutta köyhä Afrikassa tai Brasiliassa tuhoaa luonnon. Miksi näin?

Kyse on siitä, että länsimainen köyhä on jo saavuttanut ihanteellisen olotilan. Hänen kulutuksensa vastaa maapallon sietokykyä. Kehitysmaan köyhät taas ovat nopeasti kasvava ihmisjoukko, joka joutuu hankkimaan elantonsa sieltä, mistä ei pitäisi, eli esimerkiksi kaskeamalla sademetsää.

Ihmiskunnan pitäisikin jakaa kakkunsa tasaisemmin, mutta se ei oikein ole muodissa – ei ainakaan rikkaimpien parissa.