Tervetuloa liittovaltioon

11.9.2012

Niemeläinen

Euroopan keskuspankki ilmoitti viime viikolla alkavansa ostaa euromaiden joukkovelkakirjoja pitkän vastaan hangoittelun jälkeen. Kun tukipaketit ja väliaikaiset vakausmekanismit eivät onnistuneet rauhoittamaan sijoittajia, velkakirjojen ostopäätös oli väistämätön yhteisvaluutan pelastamiseksi.

Tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että ratkaisu oli oikea: markkinat ovat rauhoittuneet, ja esimerkiksi New Yorkin pörssissä rekisteröitiin vahvin kurssinousu sitten Lehman Brothersin perikadon.

Hyvä niin – mutta kovin vähälle huomiolle on jäänyt se, että samalla euroalue otti ehkä pisimmän yksittäisen harppauksen kohti yhteistä talouspolitiikkaa ja liittovaltiota. Toki sekin on kiilusilmäisten eurofanaatikkojen (joihin sumeilematta lukeudun) mielestä mainio juttu.

Suuri loikka otettiin kuitenkin täysin ilman jäsenvaltioiden demokraattista päätösprosessia. Päätöksen teki EKP:n johtokunta yhtä vaille yksimielisesti: Saksan edustaja äänesti vastaan. Yhdenkään jäsenvaltion hallitukselta tai parlamentilta ei kysytty asiassa mitään.

Keskuspankki toimi niillä valtuuksilla, jotka sille annettiin yhteisvaluuttaan siirryttäessä. Veikkaisinpa, että silloin ei kovin monella valtuutuksen antaneella ollut kovinkaan kirkasta käsitystä siitä, kuinka paksu siivu valtaa siirrettiin kertalaakista pois demokratian vaikutuspiiristä.

Ja veikkaisinpa niin ikään, että jos euroalueeseen liittymisestä olisi Suomessa taannoin järjestetty kansanäänestys, tämä seikka olisi noussut huomattavasti terävämmän tikun nokkaan. Nyt ei tainnut kenellekään juolahtaa edes mieleen – tai jos jollekulle juolahti, hän vaikeni siitä visusti.

Kun Euroopan keskuspankki alkaa ostaa konkurssikypsien jäsenmaiden roskalainoja, kaikki jäsenet sidotaan mukaan järjestelmään. Velkakirjojen oston ehtona on myös myyjämaiden sitoutuminen EKP:n sanelemaan talouden saneerausohjelmaan, johon jäsenmaiden hallituksilla eikä parlamenteilla ole vaikutusmahdollisuutta. Yhteinen talouspolitiikka rakentuu näin pala palalta demokraattisesta prosessista riippumatta.

En tällä sano, että saneerausohjelmien poliittinen liikkumavara olisi kummoinen. Tuskin demokraattinen prosessi sitä kykenisi kovin monta piirua kääntämään suuntaan tahi toiseen. Mutta näin se yhteinen talouspolitiikka polkee eteenpäin hiljaisilla polkimillaan, kuten runoilija sanoo, ja yhtenä kauniina aamuna heräämmekin liittovaltiossa.

Sitten sen perustamisesta voidaan päättää demokraattisesti ja taannehtivasti. Hallitukset kimittävät oppositioille, ettei realistista ja vastuullista vaihtoehtoa ole.

Kuten ei olekaan.

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.

Tweet