Luomuviinan jäljillä

Juha Peurala

Ekokännit! Lähiviina on etenkin syrjäseuduilla kestävä ratkaisu: hakumatka lyhenee ja viinan myynti- ja ostotoiminta ylläpitävät yhteisön sosiaalisia rakenteita.

7.3.2008 0.00

Eno

Eettinen ryyppääminen on monitahoinen harrastus.

Tietämätön kysyy: Tuli juhlistettua tipattoman loppua turhankin railakkaasti. Voiko moraalista krapulaa helpottaa juomavalinnoilla? Luomuviinin ja oluen tiedän, mutta onko olemassa luomuviinaa?

–Jano

Eno vastaa: Isäukkoni harrasti lähiluomuviinan valmistusta ja myyntiä liki ammattimaisesti. Viina oli reiluakin, kun tuotto meni lyhentämättömänä valmistajalle. Tosin sillä rahalla ei maksettu lasten koulutusta, jouduin tienaamaan opiskelurahani milloin savotoilla, milloin toimistohommissa. Isäukko onnistui käyttämään viinasta saamansa rahat viinaan.

Tässä tullaankin eettisen ryyppäämisen lähteille. Suurin osa ryyppäämisen epäeettisistä seurauksista liittyy siihen, mitä teet kännissä, kuin siihen, mitä juot. Sosiaalisten päästöjen lisäksi saatat ryypätessä tulla tuhonneeksi luonnonkin: ajelet taksilla ympäri lääniä etsimässä jatkopaikkaa, poltat tupakkaa, syöt ei-biodynaamisia nakkikioskiaterioita, särjet pulloja pitkin puistoja ja sottaat muutenkin.

Saatat pienentää ryypiskelysi ekologista jalanjälkeä siirtymällä luomujuomiin. Luomuviina olisi parasta, sillä siinä aine on pienessä tilassa. Alkon valikoimissa oli muutama vuosi sitten luomukonjakkia, mutta se poistui huonon menekin takia. Maailmalta luomuna saa miltei viinaa kuin viinaa: vodkaa, giniä, viskiä, likööriä, calvadosia. Kotimaisista valmistajista en ole toistaiseksi kuullut, mutta jo Ruotsin Systembolagetista saa luomuista akvaviittia ja joulusnapsia. Onni onnettomuudessa on, että Alkon kautta voit tilata käytännössä mitä vaan maailmalla valmistettavaa alkomahoolia, kunhan tuottaja suostuu sitä myymään haluamasi erän.

Luomuviinan maussahan ei luomu erotu – mutta harvapa viinaa maun vuoksi juokaan.