Hyviä tekoja hyville ihmisille

7.3.2008

Pekka Haavisto

Kirjoittaja on kansanedustaja ja eduskunnan ulkoasianvaliokunnan jäsen.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta sai Afganistan-mietintönsä valmiiksi. Talebanien hallintohan murskautui Afganistanissa loppusyksystä 2001, kun talebanit kieltäytyivät luovuttamasta Osama bin Ladenia Yhdysvalloille. Presidentti Hamid Karzai nostettiin lännen tuella valtaan. Kansainvälinen yhteisö ja YK panivat ison hihnan päälle auttaakseen uutta hallintoa.

Missä ollaan nyt? Afganistanin huumetalous rehottaa entistä laajempana. Monet alueet, jotka Karzain hallinnon alkuvuosina olivat turvallisia, ovat muuttuneet vaarallisiksi.

Naton johtama Isaf-rauhanturvaoperaatio on sen terrorismin vastainen lippulaiva. Monet ajattelevat, että juuri tämä operaatio on Natolle elämän ja kuoleman kysymys, mutta on epäviisasta niputtaa Isaf-operaatio ja Naton olemassaolo toisiinsa. Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates varoitti helmikuun alussa Nato-maita koko organisaation tuhoutumisesta käyttäen Afganistania esimerkkinä: ”Emme saa emmekä voi muodostaa kahtiajakautunutta liittoa niistä, jotka ovat valmiita taistelemaan, ja niistä, jotka eivät ole. Sellainen kehitys tuhoaisi liiton.”

Saksassa tälle puheelle ei oikein taputettu. Seuraava suuri Afganistan-keskustelu on Naton huippukokouksessa Bukarestissa huhtikuun alussa. Myös Suomesta odotetaan kokoukseen korkeita vieraita.

”We do bad things to bad people”, luki prinssi Harryn lippalakissa Afganistanissa. Se saattaa hyvin kuvata lännen ristiretken tunnelmia. Taleban ja Al-Qaida ovat kuitenkin olleet alun perin kaksi eri asiaa. Taleban äärikonservatiivinen ja äärikansallinen liike, Al-Qaida kansainvälinen terroristiverkosto. Olisi parempi pitää ne erillään kuin pakottaa ne yhteen.

Muutamia terroristeja saattaa pystyä tuhoamaan sotilaallisin täsmäiskuin, mutta kansallisia liikkeitä on vaikea tuhota. Afganistanissa on talebanien lisäksi myös joukko paikallisia sotaherroja, joiden valtaa ja bisneksiä Karzain keskushallinto on häirinnyt. Suuri siviiliuhrien määrä on vain lisännyt länttä kohtaan tunnettua epäluuloa.

Mikä neuvoksi? Sotilaallista ratkaisua ei Afganistanin tilanteeseen ole. Neuvottelut tulevat olemaan ainoa tie rauhaan. Niiden käynnistämistä hidastaa ajattelu, että neuvottelut ovat heikkouden merkki. Historiasta voi kuitenkin oppia, että vahvat ovat osanneet myös neuvotella.

Ellei neuvottelujen tielle lähdetä, Natolle ja sen Isaf-operaatiolle on luvassa kasvavia vaikeuksia Afganistanissa. On tärkeää, että myös Suomi on ollut mukana Afganistanin vakauttamisessa. Jos neuvottelujen sijaan otetaan linjaksi ”pahan tekeminen pahoille ihmisille”, kannattaa myös Suomen mukanaoloa harkita uudelleen.