Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Tupaillan kuningas
Keskustan kuvapankki
Harmiton heppu. Entiset ja nykyiset tuttavat kuvailevat Puumalaa sosiaaliseksi tarinankertojaksi. Tahtopoliitikoksi häntä ei kutsu kukaan.
25.5.2012 8.38
Keskustalaiset toivovat Tuomo Puumalasta entisen mahtipuolueen pelastajaa. Kukaan ei vain tunnu tietävän, mitä hän vallalla tekisi.
Eduskunnan istuntosalin takana olevalla käytävällä kädet housuntaskuissa kävelevä nuori mies katsoo kohti ja tavoittelee vakuuttavia mutta luontevia äänenpainoja.
”Ei täällä kukaan yksin ihmeisiin pysty, mutta ihmisten tuella – sillä voi siirtää vaikka vuoria.”
Youtubesta löytyvällä eduskuntavaalimainoksellaan Tuomo Puumala (kesk) pyrki vakuuttamaan Vaasan vaalipiirin äänestäjiä siitä, että hän ansaitsee heidän luottamuksensa toiseksi vaalikaudeksi eduskuntaan. Tuloksena oli 6 898 ääntä ja eduskuntapaikan säilyminen, vaikka keskusta puolueena kärsi vaaleissa rökäletappion. Puumala sai eniten ääniä koko Vaasan vaalipiirissä.
Vaalituloksesta huolimatta harva, jos kukaan, osasi vielä tuolloin aavistaa, että Tuomo Puumalan pitäisi jo vuoden päästä jälleen tarttua vähintään vuoren kokoiseen haasteeseen. Hän lähtee tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta, josta Mari Kiviniemi yllättäen luopuu.
Puumalan lisäksi puheenjohtajan paikkaa tavoittelevat Juha Sipilä, Paavo Väyrynen ja Timo Kaunisto.
Kuka tahansa keskustan puheenjohtajaksi valitaankin, hänen vastuullaan on jo ensi syksyn kuntavaaleissa, todennäköisesti myös 2014 eduskuntavaaleissa, kokonaisen kansanliikkeen pelastaminen.
Valtakunnallisessa mediassa Puumalasta on muodostunut maltillinen ja harkitseva, jopa tylsä kuva. Miehen kanssa työskennelleiden poliitikkojen kertomana Puumalasta paljastuu kuitenkin myös piirteitä, jotka eivät mediasta välity.
Sosiaalinen. Hyvä kuuntelija. Erinomainen puhuja ja jutunkertoja, kun tarve vaatii.
Näin Puumalan tuntevat ja hänen kanssaan työskennelleet häntä kuvailevat:
”Hän on poikkeuksellisen sosiaalinen ja tarkkaileva tyyppi, sellainen tupailtojen kuningashahmo”, kuvailee yksi Puumalan hyvin tunteva kilpailevan puolueen taustavaikuttaja.
Samaa sanovat monet muutkin Puumalan uraa ja edesottamuksia seuranneet. Taustahaastattelut antavat kuvan nuoresta miehestä, jolla on poliitikolle arvokkaita taitoja, kuten kyky luoda itselleen suosiollisia vaikutelmia, taito toimia ihmisten kanssa ja halu tarvittaessa myös kalastella suosiota.
”Retoriikassa ja lievässä populistisessa pinnalla uimisessa hän on yhtä hyvä kuin Väyrynen, joka on siinä täysi mestari”, arvioi yksi keskustalainen vaikuttaja.
Keskustan tulevalta puheenjohtajalta vaaditaan kuitenkin enemmän. Puumalan heikkouksina pidetään poliittista kokemattomuutta ja sitä, ettei hänen johtajanominaisuuksiaan ole juuri käytännössä testattu.
”Jotta Puumala olisi oikeasti uskottava, hänen olisi pitänyt lähteä ehdolle aikaisemmin. Hetkiä oli useampikin, ja jokaisesta hän pakitti pois. Se ei ole hyvä merkki johtajanominaisuuksista”, yksi keskustalainen sanoo.
Moni tätä juttua varten haastateltu politiikan vaikuttaja arvioi, että Puumala on ehkä liiankin mukava.
”Tahtopoliitikko hän ei ole”, sanoo yksi haastatelluista.
Tuomo Puumala valittiin eduskuntaan 2007. Hän oli tuolloin 26-vuotias ja nuorin kansanedustaja.
Hän herätti huomiota ikänsä ja ikäänsä vanhemman ulkonäkönsä vuoksi. Siitä hän kuulemma itsekin toisinaan repii huumoria julkisissa puhetilaisuuksissaan.
Eduskuntaan nousunsa jälkeen Puumalasta ei ole kirjoitettu valtakunnallisesti isoja otsikoita sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.
Se taitaa keskustalaisittain olla tällä haavaa ennemmin etu kuin haitta.
Monen mielestä Puumala on kuitenkin ollut liian näkymätön suurehkon puolueen varapuheenjohtajaksi. Hänen kanssaan samoissa valiokunnissa olleiden kansanedustajien mukaan hän on myös niiden kokouksissa usein varsin hiljainen.
Pidättyväisyydestä kertoo sekin, että Tuomo Puumala kieltäytyi kohteliaasti Vihreän Langan haastattelusta, koska oli kuulemma taustaryhmänsä kanssa päättänyt, että antaa henkilöhaastatteluja vain oman puolueensa lehdille.
Tuomo Puumala on poliittinen broileri. Hän pääsi kotikaupunkinsa Kokkolan kaupunginvaltuustoon 18-vuotiaana. Keskustanuorten puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 2005.
Puumalan kiinnostus on suuntautunut erityisesti sosiaalipolitiikkaan, ja monet arvioivat hänen sijoittuvan keskustan sisällä poliittisesti ennemmin vasemmalle kuin oikealle. Hän viittaa mielellään Santeri Alkioon, tosin yksi keskustalaisvaikuttaja leimaa hänen alkiolaisuutensa olevan ennemmin ”päälleliimattua” kuin aihepiirin syvällisen ymmärtämisen seurausta.
Puumalan antamat vastaukset Ilkan ja Pohjalaisen vaalikoneeseen viime vuoden eduskuntavaalien alla piirtävät kuvan maltillisesta keskitien kulkijasta.
Helsingin Sanomien haastattelemien Puumalan tuttavien mukaan hänen sosiaalipoliittisiin näkemyksiinsä ovat vaikuttaneet muun muassa lapsuuden ja nuoruuden kokemukset keittiöapulaisena työskennelleen yksinhuoltajaäidin lapsena, joka otti jo lukioikäisenä opintolainaa.
Ilkan ja Pohjalaisen vaalikonevastauksissaan Puumala vastustaa ehdottomasti opintotuen muuttamista nykyistä lainapainotteisemmaksi samoin kuin korkeakoulujen lukukausimaksuja.
Keskustan sisällä Puumala kuuluu arvoliberaaliin osastoon. Hän on esimerkiksi kannattanut samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeutta. Aiemmin tänä vuonna eduskunnassa ajettua sukupuolineutraalia avioliittolakia ajavaa lakialoitetta hän ei allekirjoittanut.
Varovaisuus näkyy myös esimerkiksi hänen ympäristö- ja energiapoliittisissa linjauksissaan. Ydinvoimaa Puumala vastustaa. Turkistarhauksesta taas ei hänen mielestään pidä luopua edes pitkällä siirtymäajalla. Pohjanmaalaiselle keskustalaispoliitikolle voisi tosin olla poliittisesti vaikeaa olla asiasta mitään muutakaan mieltä.
Käytännön eduskuntatyön perusteella monelle on jäänyt hämäräksi, mitä Puumala ympäristöasioista oikeasti ajattelee.
”Hänen vihreyttään ei käytännössä ole juuri testattu, eikä hän ole mitenkään profiloitunut näillä teemoilla”, yksi vihreä kansanedustaja sanoo.
Pohjanmaa on keskustan kannatuksen sydänaluetta, ja se antaa Puumalalle puolueessaan tarvittavaa katu-uskottavuutta –jos sellaisesta urbaanishenkisestä ominaisuudesta on haja-asutusalueiden asiaa ajavan puolueen kohdalla mielekästä puhua.
Moni uskoo, että Puumalalla olisi hyvät mahdollisuudet tuoda puolueen hajallaan olevia siipiä lähemmäs toisiaan.
Onnistuessaan hän voisi houkutella liikkuvia, nuoren polven äänestäjiä kokoomukselta ja vihreiltä. Häneen myös tavallisen keskustalaisen on huomattavasti helpompi samaistua kuin edellisiin, etäisiksi koettuihin puheenjohtajiin Mari Kiviniemeen ja Matti Vanhaseen.
Entä mitä Puumalan valinta tarkoittaisi Suomen ja keskustan lempilapsen, suomalaisen luonnonvarapolitiikan kannalta?
Pitkän linjan keskustaideologin Juha Kuisman mielestä keskustan neljä puheenjohtajaehdokasta eroavat toisistaan suhtautumisessaan kestävään kehitykseen ja biotalouden mahdollisuuksiin.
Keskustaa on nimitelty auringonlaskun puolueeksi 1970-luvulta asti, mutta vasta viime vuoden vaalien tulos teki ennusteista totta – ainakin väliaikaisesti. Kuisman mielestä Suomi tarvitsee keskustaa myös tulevina vuosikymmeninä.
”Jos katsotaan peak oilin eli öljyhuipun jälkeistä aikaa, jota jo elämme, niin tässä tilanteessa keskustan perinteiset materiaaliset intressit ja ideologiset mahdollisuudet kerrankin yhtyvät.”
Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi hajautetun energiantuotannon luomia työpaikkoja ja mahdollisuuksia pitää maaseutua asuttuna.
Kuisman mielestä ehdokkaista Paavo Väyrysen ympäristöpolitiikka on jäänyt Rooman klubin hengessä 1970-luvulle. Timo Kaunistoa hän kuvaa maatalousoppineeksi ja luomuviljelijäksi, joka ”on päivittänyt itsenä biotalouden aikaan”, mutta joka lähti puheenjohtajakisaan ”takamatkalta”.
Nelikon osaavimmaksi ympäristöpoliitikoksi ja biotalouden tuntijaksi Kuisma nimeää yritysmaailmassakin menestyneen Juha Sipilän, joka on ennen poliittista uraansa ollut ideoimassa ja toteuttamassa kokonaista ekokorttelia Kempeleessä.
Puumalan ympäristöpoliittinen profiili on sen sijaan jäänyt Kuismallekin arvoitukseksi.
”Hänen ekologisista ajatuksistaan en tiedä yhtään mitään. Hän on lähinnä puhunut paljon onnellisuuden ja kansantuotteen välisestä suhteesta.”
Kuisma ei suostu ääneen sanomaan puheenjohtajasuosikkinsa nimeä suoraan. Hänen mukaansa uuden puheenjohtajan pitää pystyä yhdistämään puolue hajanaisuuden vuosien jälkeen.
”Jarmo Korhosen aloittama ihmisten jakaminen niihin ja noihin pitää kerta kaikkiaan lopettaa. Toinen asia on, että pitää olla yhteiskunnallista vaistoa ja aitoa johtajuutta. Moni asia keskustassa odottaa organisoimistaan. Tarvitaan organisointikykyä ja johtamiskokemusta.”
Keskustan neuvoa-antava jäsenäänestys seuraavasta puheenjohtajasta päättyy sunnuntaina.
Puumala on jo ennestään puolueen varapuheenjohtaja. Ennakkogallupeissa, viimeksi keskiviikkona Suomenmaan kyselyssä, hän on ollut keskustavaikuttajien suosikki seuraavaksi puheenjohtajaksi. Kyselyistä huolimatta jäsenäänestyksen, saati puoluekokouksen, puheenjohtajavalintaa on lähes mahdotonta ennustaa.
Se, kuka on keskustan puheenjohtaja, vaikuttaa muihinkin kuin keskustalaisiin.
Samalla tavalla kuin puolue viime vuonna putosi pääministeripuolueesta opposition pienimmäksi, se voi myös vielä palata suomalaisen politiikan ohjaajan paikalle.
Tuomo Puumala
- Kansanedustaja, eduskunnassa vuodesta 2007. Keskustan varapuheenjohtaja, ehdolla keskustan puheenjohtajaksi
- Syntynyt 1982 Kaustisilla, nykyinen kotipaikkakunta Kokkola
- Valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2010
- Politiikan ulkopuolinen työkokemus vuosilta 2002–2003 opettajan ja toimittajan töistä
- Perheeseen kuuluu vaimo Päivi
- Harrastaa tennistä, koripalloa, lenkkeilyä, lukemista, kulttuuria ja ”hyvää ruokaa”
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
