Pedofilia, paras vihollinen

29.2.2008

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, lakimies ja Suomen Penin edustaja kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnassa.

Mikä on hyvä vihollinen? Hyvä vihollinen on puhdasta pahuutta, josta kukaan ei uskalla sanoa puolikasta ymmärryksen sanaakaan.

Kommunistit, terroristit ja huumeiden käyttäjät ovat hyviä vihollisia. He eivät kuitenkaan pärjää parhaalle viholliselle: pedofilialle ja lapsipornolle.

Hyvästä vihollisesta keuhkoamalla puhut aina itsestäsi. Minä vastustan pedofiliaa, huumeita ja terroristeja – enkä tykkää taistolaisistakaan – eli minä olen hyvä, eikö niin?

Sankka on se populistipoliitikkojen joukko, joiden olemassaolo riippuu hyvistä vihollisista.

Parasta vihollista on viime aikoina hyödynnetty ahkeraan. Moraalipaniikin uhriksi ovat päätyneet ne tavalliset: sananvapaus ja taiteen vapaus.

Taiteilija Ulla Karttusen näyttely ehti olla avoinna vain hetken, kun poliisit syöksyivät sisään ja takavarikoivat Neitsythuorakirkko-teoksen. Se koostui galleriaan pystytetystä autotallista, internetin lapsipornoa esittävistä kuvista ja taiteilijan teksteistä, joissa lasten erotisoimista kritisoidaan.

Poliisi epäilee Karttusta ”sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta”.

Karttunen ihmettelee, miksi poliisi ei keskity lapsipornon torjuntaan, vaan sensuroi lapsipornoa kritisoivan taideteoksen.

Tuoreessa kirjassaan Taiteen vapaus perusoikeutena tutkija Pauli Rautiainen toteaa, että taiteen vapautta suojaava perustuslain säännös on poikkeuksellisen heikosti tunnettu ja harvoin sovellettu. Karttusen kohtalo vahvistaa Rautiaisen väitteen vastaansanomattomalla tavalla.

Ministeri Suvi Lindén on myös havahtunut parhaalla vihollisella ratsastamiseen, ehkäpä huomattuaan Tanja Vienonen-Karpela-Saarela-Karpelan menestyksen.

Lindén puolustaa silmät kiiluen lakia, jonka turvin poliisi kerää listoja laittomiksi väittämistään ulkomaisista lapsipornosivuista ja toimittaa ne operaattoreille. Nämä voivat estää pääsyn sivuille.

IT-alan asiantuntijoiden mukaan kaikki sulkukeinot ovat kierrettävissä, mutta poliisin ansiosta lapsipornoa netistä tosissaan hakevat tietävät nyt, missä sitä on. Poliisi tekee likaisen työn pedofiilien puolesta.

Ongelmat yritetään piilottaa sensuroimalla ne pois tavallisten ihmisten silmistä. Sen sijaan, että käytäisiin ongelman kimppuun, eli kansainvälisellä poliisiyhteistyöllä jahdattaisiin seksuaalirikollisia ja lapsipornon levittäjiä, yritetään estää ongelman näkyminen julkisuudessa.

Ilmeisesti poliisin kansainvälinen yhteistyö on rajoittunut opintomatkoihin Kiinaan. Siellä viranomaiset taistelevat sananvapautta vastaan palomuurin avulla, joka on nimetty uudeksi Kiinan muuriksi.

Muuri estää pääsyn sensorien mielestä arveluttaville sivuille. Näihin kuuluu esimerkiksi BBC. Jos BBC tekisi reportaasin lapsipornosta yhdenkin kuvan kera, brittiyhtiön sivut pitäisi liittää keskusrikospoliisin sensuurilistalle.