Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Fortum
Kärjessä. Fortumin Meri-Porin hiilivoimala on yksi Suomen suurimmista hiilidioksidipäästöjen tuottajista.
Fortum on Suomen suurin päästäjä
22.2.2008 0.00
Energiayhtiö Fortum Power and Heat päästää ilmaan yli 11 prosenttia kaikista Suomen hiilidioksidipäästöistä. 2006 sen hiilidioksidipäästöt olivat 7,7 miljoonaa tonnia. Koko Suomen hiilidioksidipäästöt olivat samana vuonna noin 67 miljoonaa tonnia, ja kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt 80 miljoonaa tonnia.
Valtioneuvoston viime viikolla jakamista ilmaisista päästöoikeuksista Fortum Power and Heat sai noin 3,9 miljoonaa tonnia, eli noin puoleen sen päästöistä.
Eniten ilmaisia päästöoikeuksia sai Rautaruukki: 4,7 miljoonaa tonnia vuodessa. Rautaruukin hiilidioksidipäästöt olivat viime vuonna 4,8 miljoonaa tonnia, eli runsaat seitsemän prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä. Lähes kaikki päästöt tulivat yhdeltä tehtaalta, Rautaruukin Raahen terästehtaalta, joka on siis Suomen suurin yksittäinen hiilidioksidin päästölähde.
Fortumin tuotantolaitoksista eniten hiilidioksidipäästöjä syytää Fortumin ja TVO:n omistama Meri-Porin hiilivoimalaitos, noin 2,4 miljoonaa tonnia vuosittain.
Muita suuria hiilidioksidintupruttajia ovat Helsingin Energia, Stora Enso ja Neste Oil.
Päästökaupan kaudella 2008–2012 mukana olevat alat vastaavat yli puolesta Suomen hiilidioksidipäästöistä. Valtioneuvosto jakoi tälle kaudelle ilmaisia oikeuksia joka vuodelle 37,6 miljoonaa tonnia, eli viisivuotiskaudelle yhteensä 187,8 tonnia. Suurimmista päästäjistä neljä, eli Fortum, Neste Oil, Rautaruukki ja Stora Enso, ovat valtion osakkuusyhtiöitä.
Vähiten päästöoikeuksia saivat lauhdesähkön ja kaukolämmöntuottajat, eniten prosessiteollisuus, kuten paperin- ja teräksentuottajat. Ne joutuvat leikkaamaan noin yhdeksän prosenttia päästöistään, jos ne aikovat pärjätä ilmaisilla päästöoikeuksilla.
Erikoistutkija Juha Rajala työ- ja elinkeinoministeriöstä perustelee prosessiteollisuuden muita lempeämpää kohtelua sillä, ettei se voi siirtää päästöoikeuksien hintaa tuotteisiinsa.
”Paperi- ja terästeollisuuden EU:n ulkopuoliset kilpailijat eivät joudu ostamaan päästöoikeuksia ja voivat siten tehdä tuotteensa halvemmalla.”
Kun nykyinen päästökauppakausi päättyy 2012, uusia leikkauksia tulee varmasti, sillä hiilidioksidin päästökatot eivät ainakaan nouse EU:ssa. Silti suurilla päästäjillä ei ole vetäistä ässää hihasta päästöjen suitsimiseksi.
Fortumin yhteiskuntasuhteiden johtajan Esa Hyvärisen mukaan Fortum aikoo todennäköisesti hankkia lisää päästöoikeuksia. Tällä viikolla se kertoi ostavansa päästövähennyksiä venäläiseltä TGC1:ltä.
2012 jälkeen sähköntuotanto ei saa ilmaisia päästöoikeuksia lainkaan. Tätä muutosta Fortum kannattaa.
”Tulevaisuudessa Fortumin visio on tuottaa sähkö kokonaan ilman hiilidioksidipäästöjä: ydinvoimalla, uusiutuvilla ja fossiilisilla polttoaineilla, jos hiilen talteenotto ja varastointi onnistuu”, Hyvärinen sanoo.
Rautaruukin energia- ja ympäristöjohtaja Toni Hemminki myöntää, että Rautaruukin päästöt ovat merkittävä osa Suomen hiilidioksidipäästöistä. Ne tulevat pelkistysreaktiosta, jossa hiiltä käytetään erottamaan happi rautamalmista. Hemmingin mukaan Rautaruukki ei saa kuitenkaan nykyisellä tekniikalla juurikaan enää vähennettyä hiilidioksidipäästöjään.
”Käytämme jo nyt tehokasta teknologiaa. Kehitämme pelkistysprosessia, jotta hiilenkulutus vähenisi, mutta vähennykset ovat hyvin pieniä.”
Tulevaisuuden tiukkojen hiilidioksidivähennysten takia hanskoja ei kuitenkaan heitetä tiskiin. Rautaruukki on mukana eurooppalaisessa teräksenvalmistuksen Ulco-, eli Ultra Low CO2 -tutkimushankkeessa, jonka avulla teräksen valmistuksen hiilidioksidipäästöt saataisiin mahdollisesti jopa puolitettua. Luultavasti lähivuosina rakennetaan koelaitos, jossa lupaavimpia tekniikoita kokeillaan. Kaupallisesti kannattavaksi ne saadaan arviolta 2020 jälkeen. Siihen asti Rautaruukki investoi hiilirahastoihin, joilla voidaan korvata päästöoikeuksia.
Tulevaisuutta helpottaisi Hemmingin mukaan se, jos päästökaupassa saataisiin aikaan kansainvälinen sopimus, jossa olisivat mukana myös EU:n ulkopuoliset tuottajat.
”Päästöoikeudet pitäisi jakaa maailmanlaajuisesti sen mukaan, paljonko hiiltä käytetään tuotettua tonnia kohden. Silloin tuotteet tehtäisiin siellä, missä ne tehdään tehokkaimmin.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
