Kun valtio dokaa

11.4.2012

Taneli Heikka

Juoppous on tappava sairaus. Sen parantaa vain yhteisön tukema raittius. Mutta kun Suomen valtio sairastuu alkoholismiin, yhteisön ratkaisu on päinvastainen. Yhteisö eli media ja puolueet keskustelevat siitä, pitäisikö sairaalle antaa yksi vai kaksi kossupulloa lisää.

Valtio velkaantuu tulevina vuosina kuusi–seitsemän miljardia euroa vuodessa. Älymystö on yhtä mieltä siitä, että oikea ratkaisu on lisätä velkaa eli jatkaa dokaamista. Kysymys on vain, paljonko vedetään.

Miksi muita vaihtoehtoja ei esitetä? Siksi, että suomalaisesta keskustelusta puuttuu liberalismin virtaus.

Liberalistit ajattelevat, noin karkeasti ottaen, että suuri valtio ei ole ongelmiemme ratkaisu vaan yksi niiden syistä. Velkaiselle valtiolle ei pidä antaa lisää velkaa vaan karsia tehtäviä ja lopettaa lainoittaminen.

Valtion velkakriisin luulisi olevan erinomainen aika tällaiselle keskustelulle. Mutta ei. Suomalaiset toimittajat eivät harrasta ohuen valtion ajattelua edes ajatusharjoituksena, eikä poliitikkoja haasteta tähän mittelöön.

Aatesuuntana liberaaleja talousnobelisteja – Milton Friedmania tai Friedrich Hayekia – ei tunneta Suomessa samalla tavalla kuin valtiouskovaisten nobelistia John Maynard Keynesiä. Oma yksilönvapauden evankelistamme, pastori Antti Chydenius maatuu unohdettuna.

Yliopistojen harvoja liberaaleja professoreita – esimerkiksi Risto Harisaloa ja Paul Lillrankia – haastatellaan harvoin verrattuna vahvan valtion ja korporatismin kannattajiin, vaikkapa SAK:n ja EK:n kellokkaisiin. Viime vuonna perustetun Libera-ajatuspajan puhelin soi harvoin. Kun toimittajat haluavat nolata jonkun vulgaariliberalismista epäillyn kapitalistin, he valitsevat helpoimman tien ja soittavat Wahlroosille.

Poliitikoilta ei kysytä liberalistisia ratkaisuja valtion velkaantumiseen. Koska Suomessa ei ole yhtään liberaalia kansanedustajaa, toimittajien mielestä heillä ei ole velvollisuutta tietää aatteesta mitään. Suuressa osassa Eurooppaa on liberaalit puolueet, mutta toimittajat eivät koskaan kysy, miksi Suomessa ei ole. Ajattelu ei laajene eikä kansa sivisty.

Tämä ajattelutapa tekee suomalaisista toimittajista esimerkiksi amerikkalaisia kollegoitaan laiskempia ja tyhmempiä. Sikäläisissä tiedotusvälineissähän sentään näkee tämän tästä asiallisia artikkeleita Suomesta.

Suomeen on paneuduttu uteliaasti, vaikka kukaan amerikkalainen ei oikeasti koskaan haluaisi siirtyä sosialismiin.

Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja toimittaja. Kirjoitus on julkaistu alun perin 5. huhtikuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet