Juha Honkonen

Todelliset vallankäytön salit halutaan avata julkisuudelle

23.2.2012 13.53

Jukka Vahti

Kiukunpurkauksia, välihuutoja, naurunremahduksia sekä aitoa ja näyteltyä tunteiden paloa.

Eduskunnan istuntosali ja erityisesti torstain kyselytunti on se osa kansanedustajien työstä, joka näytetään suurelle yleisölle.

Varsinainen lainsäädäntötyö tehdään kuitenkin valiokunnissa, joiden kokouksiin yleisöllä tai medialla ei ole pääsyä.

Esimerkiksi vihreät on jo vuosia vaatinut valiokuntatyön avoimuuden lisäämistä. Nyt asiaa ajaa myös eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd), joka on luvannut edistää asiaa kevään aikana.

”Aiemmin on ollut vastustusta asiantuntijakuulemisten avaamiselle. Nyt näyttää siltä, että aika on kypsä uudistukselle eikä poikkipuolisia sanoja ole ollut”, Heinäluoma sanoo Vihreälle Langalle.

Käytännössä avoimuuden lisääminen tarkoittaa, että tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisia voi vielä tänä vuonna seurata suorana verkosta.

Myös ympäristövaliokunta järjestää huhtikuussa medialle avoimen ja verkossa lähetettävän kuulemisen ilmastonmuutoksesta ja pienhiukkasista, jossa kuultavana on Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Kulmala.

Valiokuntien asiantuntijakuulemisten läpinäkyvyys on tärkeää, koska kansanedustajat muodostavat käsityksensä päätettävistä asioista niiden pohjalta.

Samalla ne ovat eri etujärjestöille erinomainen tilaisuus oman asiansa lobbaamiseen.

Eduskunnassa valiokuntien asiantuntijana käynyt Luonto-liiton pääsihteeri Leo Stranius kertoo usein ihmetelleensä, kuinka hatara tietopohja valiokuntien kuulemilla asiantuntijoilla on.

”Joidenkin asiantuntijoiden lausunnot ovat hyvin tarkoitushakuisia. Jotkut myös puhuvat valiokunnassa ihan toista kuin julkisuudessa antavat ymmärtää.”

Toisaalta samaan syyllistyvät toisinaan myös kansanedustajat.

”Siellä voidaan ihan kirkkain silmin väittää, että turve on uusiutuva energianlähde tai että auton polttoaineenkulutus ei lisäänny, kun sen nopeus kasvaa.”

Yksi peruste avoimuutta vastaan on ollut, että julkisuus muuttaisi valiokuntatyön esiintymiseksi yleisölle, eivätkä kansanedustajat enää uskaltaisi kysyä niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä.

”Kokemukseni on, että vilpittömiä, hyviä tyhmiä kysymyksiä on ihan hirveän vähän. Usein kysymykset ovat hyvin tarkoitushakuisia omien poliittisten tavoitteiden mukaan. Uskon, että se on myös se perimmäinen pelko. Pelätään, että tulee näkyväksi, miten siellä ajetaan vain jotain oman maakunnan etua tai muuta pyrkimystä asiantuntijoista välittämättä”, Stranius sanoo.

Valiokuntien nettilähetykset ovat askel parempaan mutta jäävät kauas radikaaleimmista viime vuosina esitetyistä avoimuuden vaatimuksista. Esimerkiksi vihreiden Rosa Meriläinen vaati pari vuotta sitten ilmestyneessä Valtio-kirjassaan valiokuntien lakkauttamista kokonaan avoimuuden lisäämiseksi.

Tällä hetkellä valiokuntien avoimuutta rajaa selväsanaisesti perustuslaki, jossa todetaan, että ”valiokunnan kokoukset eivät ole julkisia. Valiokunta voi kuitenkin määrätä kokouksensa julkiseksi siltä osin kuin valiokunta hankkii tietoja asian käsittelyä varten.”

Käytännössä tämä tarkoittaa, että asiantuntijakuulemiset voivat olla avoimia mutta muu valiokuntatyö ei. Eduskunnan apulaispääsihteeri Timo Tuovinen toteaa, että valiokuntatyön avoimuus riippuu valiokunnista itsestään.

”Avoimuutta puoltaa moni seikka kuten vaikka se, että tänä päivänä pitäisi ennemmin perustella sitä, miksi joku asia ei ole julkinen kuin miksi se on. Julkisuus on lähtökohta, eikä päinvastoin”, Tuovinen sanoo.

Myös asiakirjojen avoimuudessa olisi parannettavaa: nyt esimerkiksi asiantuntijoiden valiokunnille antamat kirjalliset lausunnot ovat julkisia vasta valiokuntakäsittelyn jälkeen, ei sen aikana.

Tähän ei Tuovisen tiedon mukaan ole suunnitteilla muutoksia.

Tweet