Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
8.2.2008 0.00
Anu Taskinen (VL 1.2.) vastasi edellisessä numerossa julkaistuun kirjoitukseeni arvoimperialismista. Valitettavasti Taskinen ei ollut ymmärtänyt ydinargumenttiani.
Taskinen vetoaa YK:n ihmisoikeusjulistukseen, jonka mukaan pahoinpitely ja kidutus, näin ollen myös naisten sukuelinten silpominen, on kielletty. Taskisen mukaan tulisi yhtä lailla hyväksyä vaikkapa sotavankien kiduttaminen, mikäli fyysistä koskemattomuutta loukkaava käytös sallitaan.
Naisten ympärileikkausta eivät vastusta kaikki sen kohteeksi joutuvat – leikkaus on eräänlainen initiaatioriitti, jonka seurauksena yksilö liitetään yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Tässä suhteessa se eroaa kidutuksesta ja rinnastuu pikemminkin alakulttuurien suosimiin vapaaehtoisiin lävistyksiin ja amputaatioihin.
Tuttuun yhteisöön kuuluminen on hyväksi yksilön identiteetin ja mielenterveyden kannalta. Initiaatioriitin kieltäminen aiheuttaa juurettomuutta ja syrjäytymistä. Tästä päästään varsinaiseen ydinargumenttiini: miksi meillä olisi oikeus määrätä jonkun toisen kuulumisesta tai kuulumattomuudesta tiettyyn yhteisöön?
Taskinen tuomitsee naisten ympärileikkauksen myös vetoamalla epähygieenisiin oloihin ja operaation suorittajan kouluttamattomuuteen. Vaikka näillä seikoilla ei enää olekaan mitään tekemistä arvojen kanssa, mainittakoon, että täällä Suomessahan ongelmia ei olisi, mikäli operaatio sallittaisiin tehtävän virallisissa terveyslaitoksissa.
Taskinen lopettaa kirjoituksensa: ”Mikäli Muhammed-pilakuvakiistaa tarkastelee ihmisoikeusjulistuksen valossa, sananvapausartikla sallii pilakuvien julkaisun, mutta toisaalta sama artikla sallii kuvista loukkaantumisen. Molemmat osapuolet ovat oikeassa, eikä Häkkisen kirjoitus tarjonnut mitään uutta osapuolten tulehtuneiden välien eheyttämiseen.”
Lainaan Juha Sepon teosta Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa, jonka mukaan ”Suomessa toimivassa uskonnollisessa yhdyskunnassa pyhänä pidettävän pilkkaaminen ja häpäiseminen on rangaistava teko.”
Uskonnonvapaus siis ajaa Suomen laissa sananvapauden ohi. Tässäkin on katsottu parhaaksi edetä herkimmän mukaan – periaate, jota alkuperäisessä kirjoituksessani kannatin mutta joka Taskisen mielestä on kuin ”vedessä häilyvä viiva”.
Tarkoitukseni ei edes ollut puuttua osapuolten tulehtuneisiin väleihin – toistan alkuperäisen kirjoitukseni lopetuksen: ”Kiista sananvapauden ja uskonnollisen herkkänahkaisuuden välillä on toissijainen. Ensisijaista on pohtia, miksi länsimailla olisi maailmanlaajuinen oikeus määrittää ne asiat, joista saa loukkaantua.”
Ehkäistäkseni tulevien vastausten sivuraiteille ajautumisen korostan, että en sen enempää hyväksy kuin ole hyväksymättä naisten ympärileikkausta. Kyseessä oli satunnainen esimerkki, jolla ei ole merkitystä ydinargumenttini kannalta: Miksi länsimailla olisi oikeus määrittää asiat, joista saa loukkaantua?
Miksi länsimailla olisi oikeus määrittää asiat, joita uskonnot saavat pitää pyhinä?
Tweet