Empatiasta tuli erikoistaito

26.1.2012

Jukka Vahti

Yhdysvaltalainen Utne Reader-vaihtoehtolehti analysoi joulukuun numerossaan äärinäkemyksiä ja niiden edustajia. Jutussa pohdittiin, miten fanaatikon ajattelutapaa voisi ymmärtää.

Kansikuvassaan lehti kuvasi äärimmäisten näkemysten edustajina muun muassa Paavi Benedictuksen, teekutsuliikkeen keulakuva Sarah Palinin, ex-diktaattori Muammar Gaddafin ja Iranin presidentin Mahmud Ahmadinejavin.

Heidän kohdallaan tuomioon lienee kosolti hyviä perusteita. Itse jutussa näkökulmaa laajennettiin hulluista diktaattoreista ja pölhöpopulisteista myös terveysfasisteihin, kasvissyöjäintoilijoihin ja ääripasifisteihin.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt ideologis-tunteellista kielteistä suhtautumista esimerkiksi ydinvoimaa, EU:ta tai markkinataloutta kohtaan. Näin siksi, että mielestäni yksisilmäinen, muut näkemykset torjuva usko omaan asiaan ei ole erityinen hyve, olipa kyse melkein mistä vain paitsi yksilön perusoikeuksista.

Miksi juuri nyt niin monilla tuntuu olevan vaikeuksia erottaa, mikä on rasismia tai sovinismia? Miksi niin harva ymmärtää mauttoman loanheiton ja satiirin eron? Oma veikkaukseni on, että maailma meni vaikeaksi suurin piirtein silloin, kun taito ja halu ottaa toiset ihmiset huomioon ja kyky asettua toisen asemaan muuttui ihmisen perusominaisuudesta erityistaidoksi, jolla pystyy näyttäytymään poikkeuksena, joka vahvistaa säännön.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimitussihteeri.

Tweet