Pakon edessä

3.11.2006 5.56

Riikka Kaihovaara

Yksinhuoltajaäitien on entistä vaikeampi saada töitä.

Helena Kivi on kahden lapsen yksinhuoltaja. Lapset ovat jo koulussa, ja Kivi tekee osa-aikaisia siivojan töitä.

”Töitä olisi ollut tarjolla enemmänkin, mutta olen halunnut olla mahdollisimman paljon kotona lasten kanssa.”

Kivi ei ole hakeutunut koulutuksensa mukaiseen työhön maanmittariksi, koska työpäivät matkoineen venyisivät liian pitkiksi.

”Tyttö harrastaa aika lailla, joten hänenkin kuskaamisensa vie aikaa.”

Suomessa on vajaat 120 000 yksinhuoltajaa, mikä on noin viidennes kaikista perheistä.

Kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä elämäntilanteeseensa kuin Kivi. Mia Hakovirran marraskuun lopulla tarkastettavan väitöskirjan mukaan suurin osa yksinhuoltajaäideistä haluaisi tehdä töitä, mutta työllistyminen on vaikeaa.

Ennen lamaa yksinhuoltajaäitien työllisyysprosentti oli liki 90. 2000-luvun alussa työllisyysprosentti oli enää noin 67. Talouskasvun siivellä yksinhuoltajaäitien työllisyys nousi viime vuonna reiluun 70 prosenttiin.

”Tällä hetkellä kotiin jääminen ei ole monille yksinhuoltajille valinta vaan pakko”, Hakavirta kiteyttää.

Muutama vuosi sitten tehdyn selvityksen mukaan noin 40 prosenttia äideistä oli perhevapaalla ilman työsuhdetta. He olivat raskaaksi tullessaan joko opiskelijoita, työttömiä tai määräaikaisissa töissä. Juuri tällaisten äitien on kaikkein vaikein löytää töitä.

”On sinisilmäisiä nuoria naisia, jotka toteuttavat unelmansa jäädä kotiin lasten kanssa. Sitten tulee ero, eikä yksin jääneelle äidille löydykään töitä”, Anita Haataja Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta kärjistää.

Hakovirran mukaan yksinhuoltajaäidit ovat entistä nuorempia ja heikommin koulutettuja verrattuna parisuhteessa oleviin äiteihin. Myös pätkä- ja osa-aikatöiden yleistyminen on vaikeuttanut yksinhuoltajaäitien asemaa työmarkkinoilla.

”Päiväkodit ovat auki kahdeksasta viiteen, joten yksinhuoltaja ei voi ottaa vastaan vuorotyötä, viikonloppu- tai yötyötä”, Hakovirta selittää.

Hänestä sosiaalipolitiikka kannustaa yksinhuoltajia työntekoon. Helena Kivi on toista mieltä. Hänelle osa-aikainen työnteko ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kivi saa soviteltua työmarkkinatukea, jota leikataan sitä mukaa, kun hän tekee töitä.

”Siivoojan palkka on pyöreät kahdeksan euroa tunnissa. Siitä Kela napsaisee pois puolet, ja lopuista menee vielä verot. Kyllä me köyhyysrajan alapuolella elämme”, hän sanoo.

Lähes kuusikymmentä prosenttia yksinhuoltajista tekisi töitä, vaikka se ei olisi taloudellisesti välttämätöntä. Tärkeintä on työn kautta syntyvät sosiaaliset kontaktit.

”On mukavaa käydä siivoamassa ihmisten luona. Samalla juttelen vanhusten kanssa”, Kivi kuittaa.