Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
2.12.2011
Yhdysvaltojen pitää yllättää melkoisella ilmaveivillä, jotta se yltäisi edes tyydyttävään suoritukseen tällä viikolla alkaneessa Durbanin ilmastokokouksessa. Nyt näyttää niin pahalta, että kipeää tekee.
Barack Obamaan kohdistui lähes messiaaniset odotukset kolme vuotta sitten. Miehelle annettiin jopa Nobelin rauhanpalkinto – ilman ensimmäistäkään kunnon saavutusta.
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa kaksi vuotta sitten odotin tuhansien muiden tapaan Obaman tuovan Yhdysvallat mukaan Kioton pöytäkirjaan. Salamavalot räpsyivät, kun presidentti asteli helikopterista kokousrakennukseen ja mikrofonin eteen.
Hän piti puheen, joka sisälsi paljon kauniita sanoja ja puhkui optimismia. Mutta kun kuulijakunta tajusi puheen sisällön, oli kuin lekalla olisi isketty päähän: Yhdysvallat ei suostu vähentämään päästöjään muiden länsimaiden tapaan.
Ilmastoneuvottelut kiristyivät umpisolmuun, joka ei aukea Durbanissakaan. Päinvastoin, Kiina on tasan yhtä nihkeä kuin Yhdysvallat. Amerikkalaiset taas ovat ilmoittaneet jättäytyvänsä ulos myös kehitysmaiden ilmastorahastosta. Syynä on ensi vuoden presidentinvaalit, joissa ilmastonmuutokset hillintä tuntuu olevan kirosana.
Vaalikampanjointi voi jopa aiheuttaa tuhoa. Yhdysvaltojen presidentti on perinteisesti lisännyt kannatustaan, kun maa on uhannut hyökätä jonnekin.
Nyt tähtäimessä on Iran. Sen ydinohjelma on kieltämättä epäilyttävä, mutta ennen hyökkäystä kannattaisi laskea pidempäänkin kuin kymmeneen.
Irakista ei lopulta löytynyt joukkotuhoaseita, eikä Afganistaninkaan operaatio ole mennyt nappiin. Kansainvälisellä yhteisöllä riittää tarpeeksi siivottavaa näissä maissa sekä arabikevään jäljiltä varsinkin Libyassa.
Tätä tahtia Obama ei ehdi lunastamaan Nobel-odotuksia ainakaan kuluvalla kaudella.
Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.
Tweet