Sitoutumattomat vahvoilla syksyn vaaleissa

25.1.2008 0.00

Jukka Vahti

Puolet äänistä sitoutumattomille

Viime kunnallisvaaleissa suurimman kannatuksen sitoutumattomien ryhmä sai Pelkosenniemen kunnassa, missä ryhmän taustalla on alun perin Vuotoksen allasta vastustava kansanliike. Ryhmä sai vaaleissa 43,6 prosenttia äänistä.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi ilmoitti viime viikolla teettävänsä kuntaliitosselvityksen Pelkosenniemen ja Kemijärven yhdistämisestä. Pelkosenniemen valtuusto on jo kerran torjunut kuntaliitoksen. Suurin osa sitoutumattomista vastustaa kuntaliitosta, kun taas enemmistö keskustalaisista kannattaa sitä.

Vastustusta herättävät kuntaliitokset saattavat parantaa puolueisiin sitoutumattomien ehdokkaiden ja kansanliikkeiden mahdollisuuksia syksyn kunnallisvaaleissa.

Kuntaliiton joulukuussa julkaiseman selvityksen mukaan kuntalaiset kokevat puolueiden ja poliitikkojen toiminnan kaukaiseksi omasta arjestaan. Kuntalaiset eivät mielestään myöskään pysty juuri vaikuttamaan kunnalliseen päätöksentekoon.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka uskoo, että kyllästyminen perinteisiin puolueisiin voi kasvattaa sitoutumattomien ryhmien vaalimenestystä. Hänen mukaansa sitoutumattomat esiintyvät vastavoimana perinteisille puolueille.

Viime kunnallisvaaleissa 2004 valitsijayhdistysten listoilta valittiin kunnanvaltuustoihin yhteensä 420 sitoutumatonta ehdokasta.

Perinteiset puolueet pitävät ryhmäkuria karttavia sitoutumattomien ryhmiä arvaamattomina yhteistyökumppaneina. Suomen sitoutumattomien puheenjohtajan Teuvo Niemisen mielestä puolueiden esittämä arvostelu on kaksinaamaista.

”Turha heidän on sellaista piikkiä heittää, kun samalla haalivat kaksin käsin sitoutumattomia ehdokkaita omille listoilleen ääniä keräämään”, Nieminen sanoo.

Valtio-opin professori Kyösti Pekonen Helsingin yliopistosta arvioi, että arvostelulle on myös perusteita.

”Populistisen liikkeen tyyppisinä esiin tulevien ryhmien kannatus saattaa olla hetkellistä. Niiden tapa tarkastella asioita lähtee kannatuksen takana olevista erityiskysymyksistä. Heillä ei välttämättä ole halua sitoutua siihen, mitä kunnassa tapahtuu viidentoista vuoden päästä.”

Tunteita herättävät kuntaliitokset voivat repiä puolueiden valtuustoryhmiä hajalle ja toimia sytykkeinä erilaisille kansanliikkeille.

Pekonen muistuttaa, että puoluepolitiikkaan sitoutumattomat ryhmittymät ovat paikallisia ilmiöitä eikä niiden menestyksestä pidä tehdä liian rohkeita yleistyksiä.

”Kuntaliitoksia vastustavat ryhmät tai lohkeamat perinteisistä ryhmistä voivat nyt saada tuulta siipiensä alle. Se ei välttämättä liity yleisiin trendeihin, kuten äänestysinnon laskuun tai haluttomuuteen liittyä puolueisiin.”